Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa tammikuussa 2008

Navettatarkastus

Maatilamme uusi vuosi alkoi lakisääteisellä maidontuotantotilan hygieniatarkastuksella. Kotieläintilojen valvonta ei todellakaan lepää vain niiden "valvojien" harteilla, jotka liikkuvat öiseen aikaan varustautuneina kommandopipolla ja videokameralla. Kunnaneläinlääkäri käy säännöllisin välein suorittamassa tarkastuksen. Hänen havaintolistassaan on päälle kuusikymmentä kohdetta eri osa-alueilta koskien maidontuotantorakennusta, eläimiä, maidon jäähdytystä jne. Kun tarkastaja on sama eläinlääkäri, joka hoitaa eläimiä tarkastusten välillä, häntä ei edes pysty hämäämään satunnaisella siivouspuuskalla, vaan kunkin tilan todellisuus ja ongelmakohdat taitavat olla tarkastajan tiedossa jo ennen tilalle saapumista.

 

Jottei kunnaneläinlääkäri kohtelisi asiakkaitaan puolueellisesti, niin meilläkin on yksi navettatarkastus suoritettu läänineläinlääkärien valvonnassa. Kolme naista pyöri navetassamme toista tuntia. Yksi suorittamassa tarkastusta ja kaksi tarkastamassa, että tarkastaja suorittaa tarkastuksen tarkasti. Ja kaikilla kolmella oli takanaan vähintään kuuden vuoden korkeakouluopinnot. Tämä tarkastuskäynti on tullut mieleeni, kun viimeaikoina on vaadittu kotieläintilojen valvonnan lisäämistä. Nykytasosta ei helpolla pistetä paremmaksi.

 

Tämän kertaisessa tarkastuksessa uutuutena oli elintarvikelainsäädännön mukainen omavalvontakuvaus ja siihen liittyvä kirjanpito. Omavalvonta on monilta muiltakin aloilta tuttu eikä maitotiloilta edellytetty taso mitään ydinfysiikkaa ole.

 

Mutta. Maanviljelyksen ja karjanhoidon pariin, varsinkaan aiempina vuosikymmeninä, ei ole sankoin joukoin hakeutunut ihmistyyppiä, joka tykkää täytellä lippuja ja lappuja ja jolta luonnostaan pysyy mapit suorassa rivissä. Laajaan maataloushallintoon taas hakeutuu, luonnollisesti, hiukan eri tyypin ihmisiä, joista, luonnollisesti, kynähommat eivät ollenkaan ole vaikeita. Kuudentoista aanelosen mittainen Maitotilan omavalvontakuvaus -lomake asianmukaisine viittauksineen lainsäädäntöön voi viraston näyttöpäätteellä vaikuttaa kovinkin luonnikkaalle. Silti se voi tuvan pöydän vieressä muistuttaa painajaista.

 

Kun säädöksiä on paljon, on joukossa aina myös täysin päättömiä sellaisia. Vaikkapa lypsykoneen testaus. Se on säädösten mukaan testattava ja huollettava vähintään joka kolmas vuosi. Asiaa. Suurin osa viljelijöistä ymmärtää ilman direktiiviäkin, että kone, jota käytetään 365 päivää vuodessa ja jonka huoltoseisokki voi pisimmillään olla puoli vuorokautta, kannattaa huollattaa etukäteen ja vuosihuoltosopimus lieneekin vallitseva käytäntö. Mutta huollosta saatava dokumentti, se on säilytettävä kymmenen vuotta. KYMMENEN. Ketä kiinnostaa tammikuussa 2018 mitkä on Ollilan lypsykoneen alipainetasot tänään? Ei ole ongelma ostaa Tiimarista kahden euron mappia ja tallentaa sinne kymmenen vuoden huoltoraportit, mutta miten se parantaa elintarviketurvallisuutta? Simputukselta haisevien säädösten suurin haitta on, että ne syövät motivaatiota suhtautua vakavasti niihin moniin, jotka ovat aivan tarpeellisia ja hyödyllisiä.

 

Ja mitenkö viime viikkoisessa tarkastuksessamme kävi? Hyvin. Vakavamman huomautuksen sai vain kaivomme vesi. Meidän vedestä keittää menestyksekkäästi puoli kylää aamukahvinsa, tämä kun on ainoita kaivoja näillä seuduin, mitä ei ruoste vaivaa. Veden analyysitulokset eivät silti riitä täyttämään lypsykarjatiloille asetettuja laatuvaatimuksia.