Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa maaliskuussa 2008

Lomia odotellessa

 

Puheltiin helmikuussa, lasten hiihtolomien aikaan, naapurikylän possunkasvattajan kanssa. Olimme molemmat juuri pitäneet lomaa, sellaista, missä lapset eivät vietä lomaansa vanhempiensa työpaikalla, vaan poikkeuksellisesti jossain aivan muualla. Puhe kääntyi tuleviin lomiin ja juttukaverini totesi seuraavien vapaapäiviensä sitten olevankin toukokuussa. Minullapa onkin jo huhtikuussa!

 

Lehmät eivät ole, mokomat luontokappaleet, vieläkään suostuneet oppimaan viisipäiväiseen työviikkoon. Eivät kuulemma siatkaan. Yhtälailla vaativat hoitoa pääsiäissunnuntaina kuin tammikuisena tiistaina tai sinä aamuna, kun hoitajaparka viruu 39 asteen kuumeessa.

 

Jos tilallamme olisi palkattu työntekijä, jolla yrittäisin teettää töitä monta kuukautta putkeen, ilman yhtäkään kokonaista vapaapäivää, taitaisin päätyä johonkin sopivaan oikeusasteeseen vastaamaan rikoksistani työaikalainsäädäntöä vastaan. Jos taas oma herätyskelloni ilmoittaa vaikkapa vain viitenäkymmenenä aamuna peräkkäin klo 5.35, että on työpäivä, aika lähteä aamuteen keittoon... Se nyt on näitä ammatinvalintakysymyksiä, yrittäjän luontaisetuja.

 

Työaikalainsäädäntö ei ole kokonaan väärässä. Ihminen tarvitsee vapaa-aikaa ja mahdollisuutta välillä kokonaan irrottautua työstä. Tarvitsee, vaikka työ olisi kuinka omaa ja kuinka mielekästä.

 

Mikäli emäntien suojelu ei kuullosta riittävän kiinnostavalle, asialla on trendikkäämpi, eläinsuojelullinen puoli. Tärkein kotieläimen hyvinvointiin vaikuttava tekijä on eläimen hoitaja. Milloin hoitajan jaksaminen on vaakalaudalla, on eläimenkin hyvinvointi vaarassa. Työuupumustilanteessa inhimillistä tragediaa voi seurata eläimellinen kärsimysnäytelmä. Näiden tilanteiden ennaltaehkäisyssä yksi tärkeä tekijä ovat ajallaan pidetyt lomat, joita ei käytetä tilan muiden päälle kaatuvien rästitöiden tekemiseen vaan ihan oikeaan lomaan.

 

Maatalouden rakennemuutos on huolehtinut siitä, ettei kotieläintilalle kriisitilanteessakaan löydy naapuriapua, saman tuotantosuunnan tiloja kun on enää vain muutamia koko kunnassa. Suurenevat ja teknistyvät yksiköt taas asettavat kovat vaatimukset sijaisen ammattitaidolle: pääsiäislomantuuraajaa ei helpolla työttömyyskortistosta löydy.

Karjankasvattaja on yhä enemmän yksin yhä suuremman työtaakkansa kanssa.

 

Suomalainen maatalouslomitusjärjestelmä ei ole täydellinen, mutta on se kuitenkin maailman edistyksellisin. Kehittämiseen lienee vaikuttanut selvä tarve, suomalaisessa perheviljelmäpohjaisessa karjataloudessa ani harvalla tilalla on oman perheen ulkopuolista työvoimaa vastuuta jakamassa.

 

Näillä seuduilla Kiukaisten kunnan palkkalistoilla olevat viitisenkymmentä maatalouslomittajaa hoitavat työtään yhdeksän kunnan alueella Raumalta Harjavaltaan ja Köyliöstä Luvialle. Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen yhdessä kuntien kanssa toteuttama ja valtion rahoittama järjestelmä takaa ammattimaista kotieläintaloutta harjoittavalle 25 vuosilomapäiväksi sijaisen, maatalouslomittajan. 25 vrk, joista enintään 3 voi olla pyhäpäiviä, siis sisältää koko vuoden viikonloppuvapaat, kesälomat ja talvilomat, joululomat ja pekkaspäivät. Vuosiloman lisäksi on mahdollista hakea maksullista sijaisapulomitusta sairasloman tai vaikkapa äitiysloman ajaksi - sikäli mikäli lomittajia sattuu olemaan riittävästi.