Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa kesäkuussa 2008

Juhannusajelu

 

Poikamme on koko kevään kerännyt karkkeja Karkkikätköön. Kätkö on jopa uteliaan pikkusiskon kestävää laatua. Kun omaa karkkihammastani joskus kolotti, tiedustelin johdattelevasti, mitä pikku hamsteri aikookaan kaikilla keräämillään karkeilla tehdä. Otan ne mukaan juhannusajelulle ja sitten kaikki saa syödä niitä yhdessä, kuului vastaus. Juhannusajelulle? Niin, sille, millä me aina käydään juhannuksena, poika tarkensi. Olemme kyllä päässeet juhannusajelulle muutamana viime juhannuksena. Lapselle se ei ole muutama, se on AINA, kun ei pikkuihmisen muistiin kerran useampia kesiä mahdu. Aivan vähäinen ei ole meidän aikuisten vastuu siitä, millä erotamme juhlan arjesta ja minkälaisia kesämuistoja lapsille annamme. Mistä syntyvät ne perinteet, joita lapsi aikanaan aikuisena muistelee omille lapsilleen, silloin kun isi oli lapsi, niin juhannuksena meillä aina...

 

Kyseisten juhannusajelujen isä on vanhojen traktorien entistämistä harrastava isantä naapurikylästä. Juhannusajelu on arvatenkin oiva tapa ostaa perheen myötämielinen suhtautuminen isän harrastukseen ja verstaalta syyspimeinä iltoina myöhään loistavaan työvaloon.

 

Resepti on elämystuotantoa parhaimmillaan: otetaan vuosimallin 1951 Fordson Major, traktorin perään pienet peräkärryt, kärryille olkipaaleja istuimiksi, istuimille perhe ja ystäviä ja ystävien ystäviä. Lisäksi mukaan lastataan suomalaiseen juhannussäähän sopivasti lämpimiä peitteitä ja sadetakkeja ja hyttysmyrkkyä ynnä muita välttämättömyyshyödykkeitä. Pienen juhannusajelijan toimista voimme päätellä, että myös eväillä on merkitävä rooli ajelun onnistumiseen. Reitti kulkee mökiltä mökille pienillä metsäjärvillä. Majorin lempeä säksätys ei liene suurimpia mahdollisia häiriötekijöitä, joita mökkiläinen voi kohdata kesäyössä.

 

Lisävarusteeksi tarvitaan iso annos kiireetöntä mieltä. Sitä tarvitaan, koska Fordson veivataan käyntiin. Toisinaan lähtee, toisinaan ei. Jos ei lähde, odotellaan, että suoritetaan tarvittavia säätöjä. Ja yritetään uudelleen. Jos lähtee, sitten odotellaan, että moottori lämpenee ja päästään liikkeelle. Kun päästään liikkeelle, kiireetöntä mieltä vasta tarvitaankin, sillä Mörkömajorin ohittaa polkupyöräilijä kevyesti.

 

Oma henkilökohtainen ja hiukan pidemmän perinteen omaava juhannusajeluni sijoittuu juhannuspäivän aamuun, kun kuuden maissa autoilen mökiltä kotiin aamulypsylle. Työmatkassakin voi olla juhlan tuntua. Kylä on kesäaamussa rauhallinen. Satunnaisista tutuista kulkijoista voi iästä päätellä, ovatko tulossa yöjalasta vai menossa töihin vanhainkodin aamuvuoroon. Pihat juhannuskoivuineen ovat kauneimmillaan, lipputangoissa liehuvat Suomen liput oman juhlayönsä jäljiltä. Pelloilla viipyy alkukesän heleä vihreys valmiina väistymään loppukesän kypsiä tuleentumisen sävyjä. Kotilaitumella märehtii kirjava karja aamuauringossa - tai vesisateessa.

 

Keskikesän juhlassa on hyvä hetkeksi nostaa katseensa grillivartaiden ja hyttyssavujen, sadetakkien ja saunavihtojen parista ja nähdä miten kaunis on tämä maa, kauneimmillaan juhannuksen juhla-asussa.