Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa heinäkuussa 2008

80.000 litraa Mannaa

 

Näinä päivinä pääsemme tilallamme viettämään kymppisynttäreitä. En aio loihtia tilaisuuteen täytekakkua kynttilöineen, mutta pullakahvit pihakeinussa sopisivat teemaan. Siitä voisi tarkkailla laitumella arvokkain askelin käyskentelevää päivänsankaria, 10-vuotiasta ayrshirelehmä Mannaa, lempeää olentoa, jonka olemusta on jo hieman ryhdistetty utareliivien avulla, tiedättehän, se ikävuosien ja maan vetovoiman yhteisvaikutus...

 

Kesä 1998, jolloin Manna syntyi, oli sateinen. Kuivaheinän teko venyi pitkälle heinäkuulle ja pelloilla tummanpuhuviksi muuttuvien heinäkarheiden lohduttomuudessa kummasti piristi vastasyntynyt vaalea lehmävasikka. Mannan ristimisessäkin oli olevinaan jotain mustaa huumoria, kesän aikana kun oli taivaasta tullut rakeista alkaen kaikkea muuta paitsi mannaa.

 

Nimi oli hyvä enne. Manna on pitkän virkauransa aikana tuottanut karjantarkkailun kirjanpidon mukaan tähän heinäkuuhun mennessä jo yli 80 000 litraa maitoa, pari Satamaidon purkkia jokaiselle raumalaiselle.

 

Kymmenessä vuodessa on lehmä emäntineen ehtinyt kokea yhtä ja toista. Mieleeni on jäänyt eräs epänormaalisti edennyt poikiminen. Se oli kai sitä etälääketiedettä, kun selostin vasemmassa kädessäni olevaan kännykkääni kunnaneläinlääkärille mitä oikean käden sormiini samalla löysin Mannan synnytyskanavasta. Tunsin yhden hännän ja kaksi etusorkkaa vaan en yhtään päätä enkä takasorkkaa. Etälääketiede muuttui hälytysajoksi, kun eläinlääkäri vahvisti oikeaksi maallikkodiaknoosini, että syntymässä olivat poikkeuksellisesti kaksosvasikat, ja koska ne eivät olleet Mannan suuressa ja lämpöisessä massussa päässeet yksimielisyyteen siitä, kumpi on esikoinen ja kumpi kuopus, olivat päättäneet tulla maailmaan yhtä aikaa. Ja niin ei kyllä synnytä, ei elävänä eikä kuolleena. Eläinlääkäri suoriutui kirkonkylältä Kuolimaalle niin nopeasti, että hänen on täytynyt rikkoa kaikkia vastaan tulleita liikennesääntöjä, mutta ehkä annamme sen hänelle anteeksi, koska hän ripeydellään pelasti sekä Mannan että vasikoiden hengen.

 

Manna on elänyt tavallista pidemmän, mutta muuten hyvin tyypillisen suomalaislehmän elämän. Kun esim. Tanskan keskimääräinen karjakoko on yli 100 lehmää, Suomessa tuotetusta maidosta suurin osa on peräisin 20-30 lehmän karjoista. Lypsylehmiä on hyvällisen peruskoululuokan verran ja perheviljelmällä hoitajana on useinkin sama henkilö lehmän koko elämän ajan. Näin eläin on yksilö, jolla on oma luonteensa ja oma elämäntarinansa, samaa korostaa suomalainen tapa antaa jokaiselle lehmälle oma nimi. Tarvetta hyvään hoitoon ei mitenkään himmennä se luonnollinen tosiasia, että lehmä on tuotantoeläin, jonka on tarkoitus lopulta päätyä lautaselle.

 

Suomalaisella tavalla tuotettu ruoka ei kylläkään ole - eikä sen kuulu olla - aivan ilmaista. Mm. karjakoon kasvattamisella pyritään kustannusten karsimiseen. Samalla karjanhoitotyön luonne muuttuu eläinyksilön hoitamisesta tuotantoprosessin ohjaamisen suuntaan. Taloudellisen tehokkuuden maksimoimisessa ja ruoan hintakeskustelussa olisi hyvä muistaa sekä lehmän että hoitajan hyvinvointi. Jotta maito maistuisi mannalta, kumpaakaan ei pidä kruuvata liian piukille, ei teollisuuden, kaupan eikä kuluttajankaan toimesta.