Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa maaliskuussa 2016

Talkoot

Rauman kaupungilla on ongelma, jota ei muutama vuosi sitten olisi osannut kuvitellakaan. Kaupungin talous on hyvää vauhtia menossa pyrstölleen.

Rauman kaupungin tulos on nyt miinuksella suuruusluokkaa yli kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Näin suuri epätasapaino on syönyt kuntataloutemme lihavien vuosien säästöt pois nopeasti.

Tasapainon löytymiseen on kaksi tietä, tulojen lisääminen ja menojen vähentäminen. Tulopuoleen on jo tomerasti tartuttu. Kahdella perättäisellä kunnallisveron korotuksella olemme keikahataneet veroparatiisista veroprosentin valtakunnallisen keskiarvon pahemmalle puolelle. Tämä tie on käyty. Tulevien verotulojen hankkimiseen yritysinvestointien muodossa Raumalla on panostettu viimevuosina valtakunnan mittakaavassakin poikkeuksellisen ennakkoluulottomasti. Uudet yritykset työpaikkoineen tuottavat tulosta tulevina vuosina, mutta eivät vielä.

Menoihin puuttuminen on aina vaikeaa, kunnalliselämässä vielä vaikeampaa, koska menoista valtaosa koostuu palkoista, Raumalla yli 3.000 ihmisen palkoista. Yrityselämässä tähän on suoraviivainen käytäntö. Se on yyteet ja väkeä pihalle. Kaupungin yt-neuvottelut päätyivät paljon hellävaraisempaan ehdotukseen, jospa vielä tästä vuodesta selviäisimme ilman irtisanomisia yhteisillä talkoilla. Näin syntyi suositus talkoovapaista, eli kunkin työntekijän osalle tulevista kuudesta palkattomasta vapaapäivästä, joiden ajaksi ei sijaisia palkata. Henkilöstökuluja vähennetään vähentämättä henkilökunnan määrää.

Talkoovapaiden pitämiseen henkilökunta onkin monin paikoin sitoutunut ihailtavasti. Jos on ollut kyllä-tästä-vielä-noustaan  –tyyppistä Rauma-henkeä nähtävissä hiljentyneen telakka-alueemme uudelleen elävöittämisessä, on sitä samaa henkeä työntekijöillä kaupungin kulukurin etsimisessäkin.

Talkoovapaille ilmoittautumisen takarajaa juuri pidennettiin, jotta tavoitteeseen päästäisiin ja tasapuolisuus toteutuisi. Talkoita kun ei voi oikein olla niin, että osa tekee työn ja kaikki nauttivat työn hedelmistä. Niin, tai juuri tuohan se taitaa talkoiden kaava elävässä elämässä olla….

Eri ihmisten mahdollisuuden osallistua palkattomiin vapaisiin ovat erilaiset, samoin eri työpaikoilla poissaolot aiheuttavat eriasteisia ongelmia, lainsäädäntökin tuo rajoitteita. Oman mausteensa näihin talkoisiin tuovat myös kuntapuolen ammattiliitot. Valtakunnallisesti tiukinta linjaa vetänee opettajien OAJ. Raumallakin on jo väläytetty koulujen kevätjuhlista ja joulujuhlista luopumista – säästötalkoisiin osallistumisen näkyvöittämiseksi. Talkoovapaapäivä voisi toki olla joku muukin, vaikka pääsiäisviikon päivä, mutta kodeissa sitä ei ehkä huomattaisi yhtä tehokkaasti, kuin kevätjuhlan puuttumista. En usko, että opettajat tätä oppilailleen haluavat. Vaan minkäs teet, kun liiton linja on, että senttiäkään ei anneta periksi. Mahtavatko Helsingin ay-herrat ja –rouvat ajatella, minkälaisiin tilanteesiin ohjeillaan ajavat jäsenistöään maakunnissa?

Liitoilla on tärkeä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa ja ne ovat tehneet valtavasti hyvää jäsenistönsä eteen. Vaan tekevätkö karhunpalveluksen itselleen ja jäsenilleen, jos tässä ajassa yhteisten ratkaisujen etsimisen patenttivastaus on ei?  Minut ovat ainakin saaneet entistä enemmän kannattamaan paikallista sopimista. Jos kunkin koulun opettajainhuoneessa voitaisiin sopia, miten henkilöstösäästöt ilman irtisanomisia voidaan toteuttaa, ratkaisuja löytyisi. Parhaita asiantuntijoita he olisivat ratkaisemaan, mistä vapaapäivistä on eniten iloa opettajille ja vähiten haittaa oppilaille tai koska on aika tehdä töitä ja koska on aika yhdessä tehdyn työn harjakaisia juhlia, Suvivirrellä tai ilman.