Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa marraskuussa 2013

Kunnallista matematiikkaa

Ennen ajateltiin, että oikeus päivähoitoon lähtee lapsen vanhempien tarpeesta turvata lapsensa hoito oman työssäkäyntinsä tai opiskelunsa ajaksi.

Nykyisin ajatellaan, että oikeus päivähoitoon on vanhemmista ja vanhempien tarpeista riippumaton, jokaisen alle kouluikäisen lapsen oikeus varhaiskasvatukseen. Kyse on lapsen omasta subjektiivisesta oikeudesta. Hyvä niin.

Syksyn lasten kotihoidon tuki -keskustelun laineiden lyödessä korkeina on tuntunut, että subjektiivisesta oikeudesta tulee tällä menolla subjektiivinen velvollisuus. Niin epäilyttävältä puuhalta omien pikkumukulien kotona hoitaminen on saatu vaikuttamaan. Milloin on vaarassa kansakunnan kilpailukyky, milloin äitien eläketurva, milloin lapsien tulevaisuus, milloin isien tasa-arvo.

Viime vuoden tilinpäätöstietojen mukaan halvinta kunnallista päivähoitoa Raumalla tuotetaan ryhmäperhepäivähoidossa. Yhden lapsen yhden hoitopäivän hinta kaupungille on ollut 50 euroa. Kalleinta on vuorohoito, 74 euroa päivässä. Subjektiivisilla oikeuksilla on hintansa.

Perhe, joka ei oikeuttaan päivähoitoon käytä, eli jonka alle kolmivuotias lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa, voi nykyisin saada kotihoidon tukea. Tuen suuruus on 336,67 euroa kuukaudessa. Lisäksi on mahdollista saada perheen tuloista riippuvaa hoitolisää, maksimissaan 180,17.  Mahdollisista sisaruksista tuki on pienempi, yhdestä kotihoidetusta yli kolmivuotiaasta 64,77 euroa kuukaudessa. 

Kunnalliselämä on täynnä subjektiivisia oikeuksia. Lakisääteisiä asioita, jotka kunnan on järjestettävä ja tarjottava näihin lain nojalla oikeutetuille kuntalaisille. Resurssien puute, vaikkapa rahan vähyys, ei ole peruste olla myöntämättä subjektiivista oikeutta. 

Lakisääteisten palvelujen kysyntään voidaan yleensä vaikuttaa kahta kautta. Kunta voi oman harkintansa mukaan panostaa ennaltaehkäisevään toimintaan, jolloin kalliiden korjaavien toimien tarve vähenee. Toisissa asioissa taas voidaan kannustaa kansalaisia omatoimisuuteen, jolloin kaikkia subjektiivisia oikeuksia ei käytetäkään.

Kun lakisääteisiin kuluihin ei säästötoimia voida kohdistaa, karsintaa kohdistetaan harkinnanvaraisiin. Pitkän päälle tämä ei ole kovin taloudellista, lainmukaista kylläkin.

Raumalla päivähoidon kustannusten kasvua on hillitty Rauma-lisän avulla. Lasten kotona tapahtuvaan hoitoon on kannustettu kotihoidon tuen päälle maksettavalla kunnan omaan harkintaan perustuvalla kuntalisällä. Tämä 300 euron perhekohtainen tuki on Raumalla varsin tiukasti kohdennettu niille perheille, jotka subjektiivisia oikeuksiaan käyttäessään toisivat suurimmat kustannukset päivähoitoon. Sellaisille, joilla on vähintään kolme alle kouluikäistä lasta tai vuorohoidon tarvetta eli yö- ja viikonloppuhoidon tarve.

Kun Rauman kasvatus- ja opetuslautakunta pohtii ensi vuoden tiukkaa talouttaan, yhtenä karsintakohteena tullaan varmasti esittämään ei-lakisääteisen kotihoidon tuen kuntalisän poistamista.

Jos 300 euron harkinnanvaraisen kuntalisän poiston seurauksena kolmilapsinen perhe vie lapsensa kokoaikaiseen päivähoitoon, kaupungille syntyy noin 3.000 euron lakisääteinen kustannus. Sitä kutsutaan silti säästöksi.  Kunnallinen matematiikka on kummallista.