Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa marraskuussa 2014

Julkista lähiruokaa

Kesällä 2012 Vasemmistoliiton valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen lähiruokaohjelman toteuttamiseksi Raumalla. Harvaa valtuustoaloitetta on Rauman kaupunginvaltuustossa tervehditty niin yksimielisen myönteisellä hyrinällä valtuustosalin laidalta toiselle. Lähiruoka merkitsee lähellä kuluttajaa tuotettua ruokaa, joka tukee alueen työllisyyttä. Lyhyemmän kuljetusmatkan vuoksi hiilidioksidipäästötkin jäävät vähäisemmiksi. Kukapa kuntapoliitikko sellaista haluaisi vastustaa.

Kaupunginvaltuusto sai alkuvuodesta 2013 tiedokseen ruokapalvelujohtajan ja hankintapäällikön valmistelema vastauksen lähiruoka-aloitteeseen. Luvattiin, että Rauman kaupungin ruokapalveluissa tullaan valmistelemaan lähi- ja luomuruokaohjelma, jonka valmistelussa huomioidaan hankintalain kilpailulle asettamat vaatimukset ja edellytykset, elintarvikkeiden soveltuvuus tuotantoprosessiin, logistiikka, saatavuus, tuotteiden jäljitettävyys, vaikutukset kustannuksiin sekä sosiaali- ja terveysministeriön suositukset elintarvikkeiden ravitsemuksellisiksi ehdoiksi. Kaupunginvaltuusto oli lähes hengästyksissään hyvien pyrkimysten äärellä.

Tässä hengessä kaupungintalolla ryhdyttiin käytännön toimiin, ruokapalvelujen ja hankintatoimen sekä MTK Satakunnan yhteistyönä järjestettiin viime keväänä Elintarvikehankintafoorumi. Foorumin tarkoituksena oli kertoa lähialueen tuottajille ja jalostajille kaupungin hankintakäytännöistä sekä ruokapalvelun käyttämien elintarvikkeiden vaatimuksista.

Hankintafoorumin anti ei ollut pelkkää ilosanomaa. Alueella on varsin vähän toimijoita, jotka pystyvät toimittamaan keskuskeittiölle raaka-aineita sopivassa muodossa ja tarvittavia määriä. Kuljetusten järjestäminenkin on yksi pullonkaula.  

Uusien yrittäjien investointihalukkuutta rajoittaa sopimusten määräaikaisuus. Julkiset hankinnat kilpailutetaan tiuhahkoon tahtiin, eikä seuraavan tarjouskierroksen lopputulosta kukaan voi ennustaa ennen tarjouskuorien avaamista, vaikka hankintakokonaisuuksien ja laatukriteerien määrittelyssä olisi tehty kuinka tarkkaa työtä.  Jos huonosti käy, olet tehnyt investoinnit vastaamaan suurtalouskeittiön alihankinnan tarpeita, mutta tilaus meneekin naapuri kunnan isolle toimittajalle. Siinnäpä sitten on perunankuorimalaitos tai muu vastaava tyhjän panttina, mutta velat vastattavina. Ei paljon lohduta, että riski kuuluu yrittämiseen.

Rauman kaupunki tekee vuosittain noin 2,5 miljoonan euron elintarvikehankinnat. Veronmaksajan näkökulmasta on tärkeää, että hankinnat on kilpailutettu hyvin eikä ylihintaa makseta. Yhtälailla veronmaksajan näkökulmasta on tärkeää, että mahdollisimman suuri osuus kahdesta ja puolesta miljoonasta eurosta jää lähialueelle vilkastuttamaan talousalueen elinkeinoelämää, luomaan työpaikkoja ja veronmaksukykyä. Hankinnoissa halvin ei aina ole taloudellisin.

Hankintalakipa vaan yksiselitteisesti kieltää suosimasta oman kunnan yrittäjiä. Edes alkuperämaa ei ole hyväksyttävä kriteeri tarjouspyynnössä, puhumattakaan siitä, että voitaisiin muitta mutkitta valita tuttu tuotemerkki siihen tapaan, kuin itse voimme yksityistalouden hankinnoistamme päättää seistessämme Prisman maitohyllyllä.

Käytännön elämässä julkisten elintarvikehankintojen byrokratiaviidakko ohjaa hankintakäytäntöihin, missä valtuustotason hyvät pyrkimykset kutistuvat pieniin erikoiseriin sesonkituotteita ja isot toimittajat jylläävät – näin meilläkin. Laitilassa kasvatetut vihannekset pitää ensin toimittaa rekalla Helsinkiin keskusliikkeen varastoon ja sieltä ajeluttaa toisella rekalla Raumalle, muilla keinoin niitä ei voida raumalaisten koululaisten lautasille saattaa.

Kun julkisten hankintojen kankeus potuttaa, on syytä ryhtyä henkilökohtaiseen vastaiskuun: lähestyvän joulun kauppalistaan kukin voi sisällyttää omat arvovalintansa aivan vapaasti. Lähellä tuotettu ruoka tekee hyvää joulumielelle ja –kielelle!