Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa tammikuussa 2015

Halpuutus

Osuuskauppaväki päätti sitten halpuuttaa ruoan hintaa. Kivahan se asiakkaan kannalta on, että halvalla saa. Kotitalouskohtaiset erot ovat suuret, mutta Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin suomalaisten tuloista vain noin 12 % kuluu elintarvikkeisiin. Se tarkoittaa, että 88 % kuluu johonkin muuhun. Kenties olisimme kansakuntana kovinkin paljon onnellisempia, jos kuluisi 89 % siihen johonkin muuhun?

Kun isot pojat ryhtyy sotimaan, vaikkapa vaan julistavat hintasodan, tulee kaatuneita ja haavoittuneita. Ruokasodan syttyessä epäilin, mahtaako suomalainen talonpoika sittenkään säilyä kokonaan ohiammuttujen listalla. Kauan ei tarvinnut odotella, kun osumia alkoi tulla. Ensin A-tuottajat laski lihan tuottajahintaa. Nyt meijerit ovat ilmoittaneet alentavansa maidon tuottajahintaa jo toistamiseen, hinnathan laskivat jo syksyllä – joskaan eivät kaupassa. Puolen vuoden sisään tuli jo toinen ruoantuottajien palkanalennus ilman YT-neuvotteluita.

Kun tuottajat ovat vuosikausia vaatineet, että ruoan hinnan jakautumisessa kaupan katteesta tulisi tinkiä tuottajien hyväksi, on se ollut täysin mahdotonta. Kun kaupan katteesta pitää nyt tinkiä markkinaosuustaistelun vuoksi, se näyttääkin käyvän helposti. Mutta kuka tämän oikeasti maksaa?

S-ryhmän halpuutukset eivät suinkaan jakautuneet tasaisesti kautta linjan koko tuoterepertuaariin, ne olivat tarkkaan harkittuja täsmäiskuja. Pikainen opintomatka tammikuun viimeisellä viikolla Rauman Prisman maitotiskille kertoi, että maidon hinnan alennus kohdistui kaupan omaan merkkiin. Alennuksen jälkeen kaupan oman merkin, Kotimaisen S-kevytmaidon ja paikallisen meijerin pakkaaman kevytmaidon litrahinnan ero on 27 senttiä. 27 senttiä on paljon alle euron tuotteessa. Kuluttaja voi toki kuvitella, että kalliimmasta maidosta tuottaja saa paremman hinnan. Turhaan kuvittelee.  Todellisuudessa tammikuun tilityshinta tuottajalle vaihtelee eri meijereillä enimmillään vain muutaman sentin eroilla litralta. Johonkin ketjun varrelle toisesta maitotölkistä jää siis neljänneseuron verran enemmän, mutta tuottajalle asti se ei päädy.  Kenties halpuutetussa sisäänvetotuotteessa katteesta on tingitty, mutta ne kuluttajat, jotka periaatteesta haluavat ostaa paikallista tuotetta, pistetään tämä halpuutus maksamaan. Onko tämäkään nyt ihan reilua ja osuuskauppahengen mukaista?

Hinnanalennukset eivät myöskään läpäisseet samanlaisina koko S-ryhmää, vaan sodankäynnin etulinjassa paistattelee Prisma. Jos suurten automarkettien hintatason ero saman ketjun maakunnassa sijaitseviin lähikauppoihin edelleen kasvaa, se houkuttelee yhä enemmän ostajia marketteihin lähikauppojen kustannuksella. Kun lähikauppa aikanaan tarvitsee korjausinvestointia, ketjun onkin helppo laittaa lappu luukulle. Turha investoida, eihän täällä juuri ketään enää käykään. Kauppa lupaa säästää nyt alentuneen katteen verran mm. investoinneissa, mutta missä investoinneissa, tarkalleen ottaen?

S-ryhmä ei toimi mitenkään kurjemmin tuottajaa kohtaan, kuin muutkaan kauppaketjut. Markkinaosuustaistojen sotatantereella monen tuottajan kiukun kärki nyt kohdistuu kuitenkin juuri S-ryhmään ja slogan ruoan halpuutuksesta kääntyy ruoantuottajan halventamiseksi. Siksi, että S-ryhmää on historiansa vuoksi pidetty jotenkin tuottajienkin omana kauppana ja kumppanina. Kun ystävä pettää, se on aina vaikeampaa niellä kuin vanhojen kiistakumppanien keljuilut.

Yllättävän moni kaupunkilaiskuluttaja haluaisi maksaa kotimaisesta ruoasta reilun hinnan. Kunhan olisi jonkinlainen varmuus, että korkeampi hinta kanavoituu myös kotimaisen ruoantuottajan tilipussiin. Vihreällä kortilla olisi ollut mahdollisuudet nousta Kotimaisen Reilun Kaupan elintarvikkeiden edelläkävijäksi, tehdä tuottajan saama osuus hinnasta näkyväksi ja reiluksi myyntivaltiksi. Nyt on valittu toinen tie. Mahtaako olla oikea tie tämä?