Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa huhtikuussa 2015

Kouluilma kriisissä

Yhtä kriisistä toiseen taivaltamista alkaa olla tämä elämä Rauman kaupungin koulukiinteistöjen kanssa. Onneksi kriisit eivät ole koko totuus. Todellisuudessa suurin osa kaupungin kouluista on kohtuullisessa kunnossa, osa jopa hyvässä  ja viimeksi remontoidut kestävät varustelutasoltaan hyvinkin kansallisen tason vertailun. Mutta nämä sisäilmakriisit!

Kuten kriisit aina, tuntuu siltä, että sisäilmakriisitkin vievät kaiken huomion, ajan ja rahan. Näin pitää ollakin, kun on kyse ihmisten terveydestä. Silti huomiota pitäisi antaa sille hyvälle työlle ja oppimisen ilolle, mitä kouluissamme joka päivä tehdään. Ei voi, kun paikallislehden palstatilan vievät nämä kriisit. Aikaa pitäisi antaa koulutyön sisällön kehittämiselle ja kouluverkkomme pitkäjänteiselle tulevaisuuden suunnittelulle. Ei voi, kun ajan vie palokuntatoiminta näissä kriisipisteissä. Rahaa pitäisi riittää uusien koulujen rakentamiseen ja vanhojen remontoimiseen ajallaan sekä opetusvälineistön ajan tasalla pitämiseen. Ei voi, kun rahat on laitettava kriisien ratkaisemiseen, ne eivät voi odottaa tulevia budjetteja. Noidankehä on valmis.

Rakennukset ovat vähän kuin ihmisetkin: kun ennaltaehkäisevä hoito lyödään laimin, joudutaan kallisiin korjaaviin hoitoihin, jotka on toteutettava nyt ja tässä. Sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa diagnoosin tekeminen on vielä niin vaikeaa, että ongelmien oikeaa syytä ja oikeaa korjaavaa hoitoa rakennukselle on joskus melkein mahdotonta löytää.

Kun pankista otat velkaa, tiedät, että se on maksettava takaisin. Kun rakennukselta otat korjausvelkaa, voit kuvitella, ettei se eräänny maksettavaksi. Vaan sepä se vasta erääntyykin, kerralla ja korkojen kanssa. Korjausvelan eräpäivä Raumalla on nyt. Viimeisin erä tästä on sisäilmaongelmaisen Uotilanrinteen koulun tapaus, jota kaupunginvaltuusto pääsee pohtimaan tulevana maanantaina ylimääräisessä kokouksessaan.

Sisäilmaongelmissa valittavana on useimmiten vain huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Uotilanrinteen tapauksessa valtuustolla on periaatteessa kolme vaihtoehtoista ratkaisua. Kaupungin nykyisen  budjetin mukainen vaihtoehto pitäisi Uotilanrinteen käytössä ensi syksynäkin. Tätä vaihtoehtoa kukaan ei halua, koska se sisältää selkeitä terveysriskejä.

Toinen vaihtoehto ovat Karin kentälle sijoitettavat tilapäiset koulutilat koko Uotilanrinteen väelle. Tätä varmaan kaikki pitivät varteenotettavimpana ratkaisuna. Pitivät, kunnes ratkaisulle tarjousten tultua varmistui hintalappu. Viidellä miljoonalla eurolla saisi koulutilaa muutamiksi vuosiksi vuokralle. Mitään omaa tai myöhemmin hyödynnettävää tällä ei saisi. Sisäilmaongelmat taitavat olla nyky-Suomessa niin yleisiä, että nopeasti toimitettavista tilapäistiloista on tullut bisnestä, jossa on vallalla vuokralle antajan markkinat. Ryöstöstä voisi joku puhua... Itseäni tässä vaihtoehdossa hirvitti viiden miljoonan kasaan raapiminen muusta kaupungin toiminnasta. Suuruusluokaltaan yksi miljoona edustaa kunnalliselämässä  noin 30 työntekijän  vuoden palkkaa sivukuluineen. Yksikin miljoona on budjetissa kivulias säästää, mutta helppo yhdellä nuijankopautuksella käyttää.

Kolmas vaihtoehto on nyt valtuustolle esitettävä kahden miljoonan talousarvioylitystä edellyttävä malli, missä Uotilanrinne tyhjennetään kokonaan, mutta korvaavina tiloina käytetään mahdollisimman paljon kaupungin omia olemassa olevia koulutiloja ja mahdollisimman vähän vuokratiloja.  Koulunkäynnin ydinasiat tämä turvaa, mutta vaatii huomattavan paljon sopeutumista ja joustoa kaikilta osallisilta. Ja kyllä, niitä terveystarkastajan lausuntoja eri tilojen soveltuvuudesta koulukäyttöön on tarkkaan tutkailtu. Mutta sekin on vuosien varrella opittu, etteivät puhtaat paperit terveystarkastajalta takaa sitä, etteikö herkkä yksilö silti voi oirehtia.

Nyt käsittelyssä ykkösasiana on koulunkäynnin turvaaminen ensi syyslukukauden alkaessa. Välittömästi tämän ratkaisun jälkeen pitää pystyä antamaan huomiota, aikaa ja rahaa pysyville kouluratkaisuille. Tilapäisjärjestelyjen pyörittämisestä on päästävä eroon. Parakkikylät ympäri kaupunkia eivät voi olla koulutoimen tulevaisuus. Tilapäisjärjestelyistä johtuvat vaiva ja vähti olisi helpompi sietää, kun olisi selkeä kuva siitä, mitä kohti ollaan menossa, koska ja miksi. Se näkymä meiltä nyt puuttuu.