Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa kesäkuussa 2015

Suojeltu kirkonkylä

Suomen kieli on oikeastaan aika kummallista. ”Minä suojelen sinua” on melkein kaikkein kaunein lause, mitä voi sanoa, sanoopa sen sitten ihmiselle, eläimelle, maisemalle tai rakennukselle. Toisaalta ”suojelu” saa niin paljon niskakarvoja pystyyn, että siihen suoritukseen harva suomenkielen sana pystyy.

Suojelun syvintä olemusta jäin pohtimaan lukiessani Lapin keskustan asemakaavamuutoksen taustaksi Satakunnan Museolta tilattua rakennusinventointia kirkonkylästä. Lapin keskustaan, Patolammen ympäristöön, on tekeillä asemakaavan muutos. Kaavan tarkoituksena on lähinnä ajantasaistaa vanhoja kaavoja. Uuttakin on kehitteillä: asuntorakentamiselle osoitetaan aluetta koulun vierestä, pappilan pellolta. Rakennusinventoinnin pohjalta uuteen kaavaluonnokseen esitetyt sr- eli suojeltu rakennus– merkinnät ovat myös jonkin verran muuttuneet.

Kirkonkylä on määritelty maakunnallisesti merkittäväksi kulttuuriympäristöksi. Tämän seikan esille nostaminen on hienoa. Tuttua harvoin osaa arvostaa. Tuommoinenhan se on aina ollut, ihan tavallinen vaan, helposti ajatellaan, vaikka pieneen ylpeyteen oman maiseman äärellä hyvinkin olisi aihetta.  Arvaan, että esitys rakennusten suojelusta silti herättää keskustelua. Herättää, vaikka pienenä rahallisena porkkanana on se, että suojeltujen rakennusten omistajat ovat oikeutettuja hakemaan avustuksia kiinteistöjensä suojeluarvoja edistäviin korjaustoimenpiteisiin.

Lapin kirkonkylä kyllä tarvitsee suojelua. Sitä pitää suojella elinvoiman ja elämänuskon menettämiseltä, kuten niin montaa muutakin suomalaista kirkonkylää. Ilman käyttöä rakennus säilyy huonosti. Jokaisesta uudesta yrittäjästä tyhjään liikekiinteistöön tai uudesta asukkaasta tyhjään asuntoon kuuluu iloita myös rakennetun ympäristömme säilymisen vuoksi. Kulttuurimaisema ei ole kokonainen, jos siinnä ei näy myös 2010-luku. Maankäytön suunnittelun tulee suojella sekä juuria, paikkakunnan historiaa ja omaa identiteettiä, että siipiä, kylän mahdollisuuksia elää tätä päivää ja rakentaa huomista. Julkisen vallan ohjauksen tulisi siksi olla vähemmän museointia ja enemmän uuden ja vanhan fiksua yhteensovittamista.

Sanotaan, että julkisyhteisöjen, mm. kuntien, tulee toimia esimerkkinä rakentamiselle ja kiinteistönpidolle.  Lapissa tällainen hyvä esimerkki on vanhan kunnantalon kokema käyttötarkoituksen muutos. Aika muuttuu, tarpeet muuttuvat, mutta fiksusti toteutettu peruskorjaus antaa kunnantalon palvella tämän päivän tehtävissä rakennuksen menneisyyttä ja luonnetta kunnioittaen. Tasapuolisuuden vuoksi varoittavana esimerkkinä viereisellä tontilla Hunsalan kiinteistö rapistuu kunnallisen päättämättömyyden monumenttina. Samat ne on haasteet julkisella kuin yksityiselläkin kiinteistönomistajalla!

Lapin kirkonkylää koskeva kaava on ajankohtainen juuri nyt. Kaava on edennyt luonnosvaiheeseensa ja 3.7. saakka kuntalaisilla on mahdollisuus sanoa mielipiteensä kaavoittajien näkemyksestä. Maankäytön suunnittelu kaavaprosesseineen on varmaan yksi suuren yleisön vähiten tuntemia kunnalliselämän osa-alueita. Raumalaisille kaavoittajille voi nostaa hattua. Heillä on aitoa pyrkimystä murtautua kaupungintalon kellareista ulos ihmisten ilmoille ja opetella puhumaan samaa kieltä kuntalaisten kanssa virastoheprean sijaan. Nytkin kaavanlaatija on tulossa esittelemään nähtävillä olevaa kaavaluonnosta ja kuulemaan paikallisten ihmisten näkemyksiä Lapin kirjastolle torstaina 25.6. klo 13-18. Silloin kannattaa käydä selvittämässä, mikä on pikkuruisten kaavamerkintöjen vaikutus kirkonkylän tulevaisuuteen.