Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa  huhtikuussa 2017

Toinen kierros

Tuskin on kuntavaalien äänet saatu laskettua, kun jo käynnistyy kuntavaalien toinen kierros. Vähän sellaisena minusta voi nähdä vaalien jälkeen tapahtuvan muiden kunnallisten luottamushenkilöpaikkojen jaon. Valtuustolla on ylin päätäntävalta, mutta käytännön kunnalliselämässä puheenjohtajuuksien, lautakuntien, valiokuntien ja sen sellaisten roolia ei sovi vähätellä.

Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta on kovin merkittävää, kuka annetuilla äänillä lopulta kunnallista valtaa käyttää. Saadaanko ollenkaan sitä, mitä tilattiin. Rauman kaupungin uunituore hallintosääntö takaa sen, että näiden vaalien jälkeen ensi kertaa keskeisimmät luottamushenkilöpaikat pitää täyttää vastavalittujen kaupunginvaltuutettujen tai varavaltuutettujen joukosta, ei muista asianharrastajista. Ja tämä oli kerrassaan radikaali uudistus!

Jos Rauman tuleva 9-henkinen kaupunginhallitus koottaisiin suoraan viime viikolla vahvistetun vaalituloksen vertauslukujärjestyksen mukaan, kokoonpanossa olisi 5 demaria, 2 kokoomuslaista, yksi keskustalainen ja yksi perussuomalainen. Jos hallituksen 3-henkinen puheenjohtajisto valitaan saman taulukon kärjen ottojärjestyksen mukaan, puheenjohtaja ja ensimmäinen varapuheenjohtaja olisivat demareiden hallitusryhmästä, toinen vpj kokoomuksesta.

Näin vaalivoittaja SDP saisi 39,8 % ääniosuudella 55,6 % hallituspaikoista, ja vaikutusvallasta vielä suuremman osan, koska puheenjohtajiston rooli on rivijäseneen verrattuna kovin erilainen. Samaan aikaan esimerkiksi vaaleissa pieneen kannatusplussaan yltänyt Vasemmistoliitto jäisi 7,6 % kannatuksella kokonaan nollille hallituspaikoissa.

Suhteellinen vaalimatematiikka on vähän mystistä alaan vihkiytymättömälle. Yllättävänkin lopputuleman voi todistaa oikeaksi, kun valitsee sopivan laskelman sen tueksi. Yleensä oikeudenmukaisimmaksi koetaan se, mikä on itselle edullisin ja muille epäedullisin.

D´Hondtin sinänsä nerokas suhteellinen vaalitapa kannustaa, suorastaan pakottaa, teknisiin vaaliliittoihin valtuuston järjestäytymiskokouksessa tasapainoisen lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tämä taas voi päästää melkoisen sirkuksen irti. Valtuusto käy omat suhteelliset vaalinsa kuntavaaleissa valittujen valtuutettujen voimin, ei kuntavaaleissa annettujen äänien varassa. Vaa’ankielet ja kuninkaantekijät ovat kysyttyä kauppatavaraa osto-ja myyntimiesten parissa ja exel-taulukot suoltavat solkenaan erilaisia voimasuhdelaskelmia. Joskus ensimmäiset puolueloikkauksetkin ehditään näkemään ennen uuden valtuuston ensimmäistä kokousta.

Yllättävää kyllä, useimmiten tämän värikkään neuvottelukierroksen tuloksena syntyy aivan kelvollinen ja vaalituloksen näköinen luottamushenkilöorganisaatio ja työrauha, jopa työnilo laskeutuu kaupunkiin. Mutta, kun huonosti käy, vallankaappaushankkeet jättävät ikuiset arvet yhteistyöhön ja loukattu kunnia käynnistää koston kierteen. Sellaisen organisaation työteho on olematon.

Minuakin on toistuvasti muistutettu, minkä puolueen edustajiin kunnon keskustalainen ei missään tilanteessa saa luottaa. Asiaa ei lainkaan lievennä se, että epäluottamuksen juuret ovat jossain 1980-luvulla, eikä silloisen suhmuroinnin arkkitehdeistä kukaan enää ole valtuustossa, lienevätkö kaikki elossakaan.

Rauman uusi organisaatiomalli otetaan käyttöön kesäkuussa, yhtä jalkaa uuden valtuuston kanssa. Kaupungin väeltä on perätty myös uudenlaista organisaatiokulttuuria, 2000-luvulle sopivia toimintatapoja. Tässähän nyt on poliittisella johdolla hyvä paikka näyttää esimerkkiä, ja uudistaa omia toimintatapojaan. Aloittaa voi kaikkien puolueiden, isojen ja pienien, yhteisillä neuvotteluilla ja rakentamalla luottamushenkilöorganisaation, joka kokonaisuutena vastaa äänestäjien kullekin puolueelle vaaleissa antamaa ääniosuutta ja huomioi eri tehtävien painoarvon.