Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Lappilainen tulkinta kuntaliitosselvityksen 1. vaiheesta, julkaistu Lallissa karille karahtaneen yrityksen jälkeen 1/2006 (Niin muuttuu maailma!)

 

 

Kuntaliitosselvityksen kertomaapatolampi.jpg

 

Viime keväänä Lapissa päätettiin selvittää ihan kunnolla, mitä Lapille tarjoaisi vapaaehtoisen kuntaliitoksen vaihtoehto. Aiheeseen kannusti valtakunnallinen keskustelu palvelurakenneuudistuksesta ja tieto siitä, että valtiovalta voi lakkauttaa ns. porkkanarahat. Kun selvittää, ei tarvitse jälkikäteen jossitella.

Emme olleet liikkeellä asenteella, että voihan sitä kaikkea maailmassa selvitellä. Ei, olimme tosissamme. Jos selvitys ja neuvottelutulos kuntaliitoksen itsenäisyyttä paremmaksi vaihtoehdoksi kuntalaisten palvelujen järjestämisen kannalta todistaisivat, liitospäätös valtuustossa myös syntyisi. Ja onhan hyvä avioliitto toki itsenäisyyttä parempi olotila, paino sanalla hyvä... Selvitysprosessi - kihlausaika - kyllä kertoisi, mitä yhteiselon sujumiselta olisi lupa odottaa.

Pienen kunnan rohkean aloitteen jälkeen julkinen keskustelu raumalaisissa tiedotusvälineissä jämähti pääkirjoitustasoa myöden Lapin velkaisuuden kauhistelemiseen. Mitä kauhistelemista siinä on, jos Lapilla on velkaa 684 euroa per asukas valtakunnan keskiarvon ollessa 1176 euroa? Tarkoituksellako Raumalla unohdettiin, että yhdistyneelle kunnalle siirtyvät velkojen lisäksi myös varat? Lapin pelkän metsäomaisuuden arvo on yli 2,5 milj E, eli enemmän kuin velat.

Neuvottelujen kompastuskiveksi muodostui porkkanarahan jakaminen. Lappilaisten neuvottelutavoite, joka ei mennyt läpi, oli saada omalle alueelle suuntautuviin investointeihin tästä maksimissaan 8,2 miljoonasta eurosta vähintään puolet. Melko maltillinen tavoite, kun muistaa, että esim. Kankaanpää tarjosi Siikaisille 80%-20% suhdetta pienemmän hyväksi vastaavissa neuvotteluissa. Lapissa porkkanarahaa ei koettu minään valtion ilmaisena rahana seudulle, vaan kunnantapporahana. Rahana, mitä ei seudulle tule, ellemme me lappilaiset lakkauta omaa 138 vuotiasta kuntaamme. Tämä on niin itsestäänselvää kuntaliitospsykologiaa, että raumalaisten olisi luullut yhden kuntaliitoksen tehneenä ymmärtävän sen pyytämättäkin. Lapin investointilistalla ei edes ollut mitään hullutuksia, ei tullut mieleen vaatia Rauman kadunsulatusjärjestelmän laajentamista joka kylätielle. Ei, ihan vaan viemäriputkea ja vesijohtoa ja muuta arkipäiväistä tuli mieleen. Sellaista, mikä olisi pienentänyt tulevaisuuden investointipaineita yhdistyneessä kunnassa.

Rauman viimeinen tarjous oli 0,65 milj euroa viitenä vuotena, sisältäen sekä porkkanarahan, että kaikki kuntabudjetin kautta tulevat normaalit investoinnit. Vertailukohdaksi: itsenäisen Lapin nettoinvestoinnit viimeiseltä vuosikymmeneltä ovat olleet keskimäärin 0,57 milj euroa vuodessa.

Ehkä euroja ratkaisevampaa kuntaliitoksen kariutumiselle oli kuitenkin se, että seutukunnan veturin kellokkaat näkivät liitoskehityksen tällä ilmansuunnalla vain riippakivenä rikkaalle Raumalle. Liitosta ei koettu edes juhlapuheissa saati neuvottelupöydässä päänavauksena seutukunnan voimien yhdistämiseen tai todellisena askelena eteenpäin seutuyhteistyön kokous- ja muistioruletista.

Tämä kertoi tarpeeksi Lapin kaupunginosan asemasta ja tulevaisuudesta suunnitellussa yhteiselossa. Kertoi, että ainoa vastuullinen ratkaisu on jatkaa itsenäisenä, niinkauan kun pakkoa ei ole. Kuntaliitoksessa ei kuitenkaan ole kyse tämän vuoden veroprosentista eikä ensivuoden budjetista vaan lopullisesta sitoutumisesta.