Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Yhdyskuntasuunnittelusta, julkaistu Lallissa 09/2002 (- ja tänään vielä ajankohtaisempi)

 

TIIVISTETTY SATAKUNTA LIENEE KYMMENKUNTA

Satakuntaliitossa valmisteilla olevassa maakuntasuunnitelmassa linjataan myös maakunnan alueidenkäyttöä. Tältä pohjalta tehdään seuraava maakuntakaava. Suuntaus on yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, joka kumpuaa valtioneuvoston vahvistamista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista. Toisaalta samainen valtioneuvosto siunasi viime vuonna aivan erilaisia tavoitteita sisältävän maaseutupoliittisen kokonaisohjelman - se on se opus, mitä uusi ympäristöministeri Backman ei ole vielä ehtinyt lukemaan.

 

Tiivistäminen särähtää korvaan maakunnassa, jolla väestöennusteiden mukaan ei ole tarvetta vastata tuhansien ihmisten muuttoaaltoon, päinvastoin, mahdumme maakuntaamme, vaikka emme kummemmin tiivistäisikään.

 

Tiivistämisen perustelu kuuluu: kunnilla on muutenkin vähän rahaa ja tiivis yhdyskuntarakenne on taloudellinen. Ja sehän on aivan totta, muurahainen ja mehiläinenkin sen tietää. Kotikuntani koko väki mahtuisi sujuvasti asustelemaan yhteen kansainvälisen tason pilvenpiirtäjään. Se vasta olisi taloudellista, minkä määrän säästäisimmekään vesijohtoputkia ja viemärikaivantoja ja lämmityskustannuksia ja tienpitoa ja koulukyytiä ja...

 

Viemäriputken metrihinta on helppo laskea, mutta miten hinnoittelet luonnonläheisyyden tai turvallisuuden tai maiseman tai vapauden tai yhteisöllisyyden, jotka ovat elävän elämän hyvää suunnittelua. Ihmisten kotien sijoittumista määräävät erilaiset asiat kuin koneiden varastohallien suunnittelua. Mikä on yhdelle viihtyisyyttä on toiselle kauhistus ja päinvastoin. Asuntojen tarjonnan pitäisi vastata mitä erilaisimpiin mieltymyksiin, siinnä varsinkin kuluttaja äänestää jaloillaan - tai muuttoautolla. Monessa satakuntalaisessa kunnassa haluttaisiin nähdä nykyistä useammin muuttoauton nokka eikä perävaloja. Silloin ei tulemista haluta tehdä liian vaikeaksi.

 

Kunnat haluavat hyödyntää vahvuuksiaan. Jos vahvuus liittyy asumisviihtyvyyteen, keskustaajamassa, taajaman läheisyydessä tai haja-asutusalueella, niin se mahdollisuus on voitava käyttää. Siihen kaivataan valtakunnan ja maakunnan taholta positiivista kannustusta ja yhteistyötä.

 

Kunnat ovat itse parhaita asiantuntijoita arvioimaan tuotosten ja panosten suhdetta, mitä etuja uusista asukkaista kunnalle aiheutuu ja toisaalta mitä velvoitteita.

 

Satakunta on kylien kehittämisen edelläkävijöitä maassa. Edellytykset ovat hyvät: meiltä puuttuvat pääkaupunkiseudun ahtaus ja kalleus, mutta myös pohjoisen Suomen pitkät etäisyydet. Kylätoiminta parantaa jo olemassaolevien rakennusten hyödyntämistä, mikä onkin kannatettavaa. Kuitenkin myös maaseudun rakennuskanta ikääntyy ja uudisrakentamisen tarvetta syntyy. Ristiriitaiselle tuntuu, jos EU-rahoitetut ja Satakuntaliitonkin vahvasti tukemat kylähankkeet onnistuvat niin, että rakennuslupia haetaan, ja samalla kunnille jaetaan ohjeita, että tulisi välttää rakennuslupien myöntämistä haja-asutusalueelle. Silloin ei juuri toinen käsi tiedä mitä toinen tekee.

 

Jos haluat muuttaa ympärivuotisesti asumaan omistamallesi vapaa-ajanasunnolle, joudut täyttämään planketin poikineen ja luparuljanssi voi kestää vuosia. Jos taas teet toisinpäin, jätät ympärivuotisesti asutun mummonmökin perikunnan kesäpaikaksi tai aivan asumattomaksi, et tarvitse kenenkään lupaa. Maaseudun asuttamiseen tarvitaan lupa, mutta autioittamista voi harrastaa omin lupinensa.

HELENA OLLILA kirjoittaja on Satakuntaliiton hallituksen jäsen