Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Maaseudun rakennemuutos ja kuntatalous, julkaistu Lallissa 08/2002

 

Saneerattujen työpaikkojen äärellä

 

Kesän pikku-uutisiin kuului Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tilaston tieto maanviljelijöiden määrän laskemisesta alle 100.000 hengen rajapyykin. Pieni uutinen tilastoista kertoo rajuista muutoksista, jotka tuovat melkoisia haasteita maaseutukuntien kehittämiseen.

 

70-luvun alussa MYEL-vakuutettuja oli 400.000. Viljeltyjen peltojen tai maataloustuotannon määrä ei samassa ajassa ole merkittävästi muuttunut. Työ vain tehdään neljäsosalla entisestä työvoimasta. Sitä on rakennemuutos. 30 vuodessa suomalainen maaseutu on menettänyt 300.000 työpaikkaa. Muutosten hinnan näemme toden teolla vasta seuraavan 30 vuoden kuluessa.

 

Meilläkin on rakennemuutosmaatila. Edellisen sukupolven 40.000 litran maitokiintiö etelä-satakuntalaiseen tapaan viljanviljelyn lisänä on kasvatettu 160.000 litraan. Viljelijät eivät tee laajennuksia pelkästä työnilosta. Meidän 24 lehmämme on tarkoitus taata tilan toinenkin työpaikka ja vastaava elintaso perheellemme suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan ja muiden alojen tulokehitykseen, minkä 6 lehmää antoi edelliselle sukupolvelle samalla tilalla.

 

Koska rakennemuutos ei ole lisännyt vuorokauden tunteja, tuotannon kasvu on toteutettu vaihtamalla ihmistyötä konetyöksi. Nelinkertainen tuotanto samalla määrällä työvoimaa. Moisesta työn tuottavuuden kasvusta olisi mikä tahansa tuotannonala ylpeä! Rakennemuutosaloja on Suomessa muitakin, mutta kun työpaikkoja saneerataan tuottavuuden kasvun nimissä, saadaan aikaan YT-neuvottelut, tukilakko ja mielenilmaus. Naapurin hiljentyneen navetan nurkalla ei ole panderoleja liehunut. Siinäkö palkkatyön ja yrittämisen ero?

 

Yksitellen toteutettuna "saneeraukset" käyvät vaivihkaa. Tilastojen takana on monenlaisia tilakohtaisia ratkaisuja. Perheviljelmältä on toinen puolisoista lähtenyt tilan ulkopuolelle työhön. On kehitetty uutta yritystoimintaa maatalouden rinnalle. On sivutoimistuttu tai vuokrattu tilan pellot lisämaiksi naapuriin. Kun kolme lopettaa, neljäs pystyy jatkamaan. Väestön ikärakenteen muutos kertoo, että moni on jäänyt eläkkeelle ja se oma 70-luvun pellavapää, josta salaa toivottiin työn jatkajaa on muuttunut kohta ylioppilaaksi tulonsa jälkeen numeroksi kunnan muuttotappiotilastoon.

 

Maatalousväestöä on totuttu ajattelemaan maaseudun palvelujen perusasiakaskuntana. Ajatuskuvio alkaa olla kaukana todellisuudesta, kun maataloustuotanto tarjoaa leivän enää neljäsosalle entisestä, se tarjoaa samalla enää neljäsosan asiakkaita kaupalle, pankille, postille, parturille, taksille jne.

 

Ajan hengen mukainen tehokkuutta ja automaatiota kannustava maatalouspolitiikka on huonoa maaseutupolitiikkaa. Kun saamme maatalouden tehokkaaksi, tarvitsemme erillisiä toimenpiteitä maaseudun elinvoiman palauttamiseksi, uusien työpaikkojen luomiseksi ja uusien asukkaiden saamiseksi.

 

Lapin kunnassa maatalouden rakennemuutos on noudatellut maan keskiarvoa. 1970 viljelijöitä oli MYEL-tilaston mukaan 563 ja vuonna 2000 jäljellä oli 173. Reilun 3000 asukkaan kunta on menettänyt 30 vuodessa 390 työpaikkaa. Keskimäärin 13 vuodessa. Jos joka vuosi kunnasta menisi yksi 13 henkeä työllistävä metallipaja konkurssiin tai kunta irtisanoisi vuosittain 13 työntekijäänsä vaikutus aluetalouteen olisi sama, mutta maakuntalehteen tulisi isommat otsikot.

 

Jotta mittakaava ei katoaisi, asukasmäärään suhteutettuna kymmenkunta työpaikkaa merkitsee Lapille samaa kuin Raumalle 100 tai Porille 200 työpaikkaa. Yhdeltä ja samalta alalta, muiden maailman mullistusten lisäksi. Joka vuosi. Kolmenkymmenen vuoden ajan.