Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa joulukuussa 2008

Itsehallinnosta yhteishallintoon

 

Itsenäisyyspäivänä 13 vuotta sitten oli lunta ja kirpeä pikku pakkanen. Muutin silloin Lappiin ja kehnosti pakatut rönsyliljat pakastuivat muuttokuormassa hengettömiksi. Koska muutin näille tanhuville miehen perässä, muuttokuorman mukana toteutui merkittävä henkilökohtainen mullistus: itsehallinnon ajasta yhteishallintoon. Useasti on tullut vuosien varrella keskusteltua isoilla kirjaimilla, mutta eipä tuo hallintotavan muutos kyllä kaduttanut ole.

 

Oma lappilainen historiani asettui sopivasti oikeisiin mittasuhteisiin, hiekanjyväksi ajan tiimalasiin, kun sain viettää pientä merkkipäivääni samalla, kun Lapin kunta vietti 140 vuotisen kunnallisen itsehallinnon juhlaviikonloppua.

 

140 vuotta on hirmuisen pitkä aika. Ei kuitenkaan kovin pitkä osuus täkäläisestä asutushistoriasta, vaikkei aivan Sammallahdenmäelle asti mentäisi. Vuosisatoja ovat menneet sukupolvet näitä peltoja keväisin toivorikkaina kylväneet, on hallintokieli sitten ollut ruotsi, venäjä tai suomi.

 

Omiin silmiini on näiden muutosten ja myllerrysten keskellä osunut Ollilan vanhan astiakaapin oven sisäpuolelle maalattu vuosiluku 1810. Huimaa ajatella, että tuskin on vuosiluvun maalaaja ja kaapin tekijä ollut enää elossakaan Lapin ensimmäisen kuntakokouksen aikaan vuonna 1868. Silti hänen kättensä työ on tarpeellinen vielä kunnallisen itsehallinnon ajan jälkeenkin. Talonpoikainen kaappi henkii ajatonta, käytännöllistä kauneutta, jota vuosisadat tai hallintorajat eivät paljon heilauta.

 

Lapin syntymäpäivien pohjavire oli kuntaliitoksen läheisyyden vuoksi myös hautajaisten herkät jäähyväiset aikakaudelle, joka ei koskaan enää palaa. Iäkkään ihmisen haudalla emme järjellä kapinoi kuolemaa vastaan. Silti tunnemme lohduttomuutta tapahtuman lopullisuuden edessä ja surua siitä, että tietty aikakausi omassa elämässämme on peruuttamattomalla tavalla vainajan myötä siirtynyt menneisyyteen. Samalla lailla on luonnollista tuntea haikeutta muistellessa aikaa, johon kuuluivat raittiuslautakunnan kokoukset ja kunnallinen keskikoulu. - Ja jolloin kesät haisivat kuumalle pölylle, jäteöljylle ja hevosen paskalle, kuten Lapin juhlakonsertin kepeät juontajattaret nostalgiamme proosallisesti kiteyttivät!

 

Superviikonlopun tapahtumien teema oli 140 vuotta kunnallista itsehallintoa Lapissa, mutta ohjelma oli varmaan tietoisesti tehty korostamaan niitä vahvuuksia, jotka eivät suoranaisesti ole kunnallista toimintaa. Ohjelman ja näyttelyiden kokoajat, eri yhdistykset, lukuisat esiintyjät ja talkootyöläiset toivat ainutlaatuisella tavalla esille sen, mikä meitä kantaa nyt ja tulevaisuudessa. Vahva on se voima, joka kasvaa yhteisestä historiasta, yhteisistä muistoista, yhdessä tekemisestä, uskosta ja huumorista, laulusta, soitosta ja kulttuurista. Missä sellaista inhimillistä pääomaa ei ole, ei sitä millään hallinnollisella päätöksellä tai suurella rahallakaan pystytä luomaan. Ja missä tämä aarre on löytänyt kotinsa, sitä ei hallintorajojen siirtely kykene haalistamaan. Näiden juurien ja siipien varassa on hyvä jatkaa uteliaana uuteen aikaan.