Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Julkaistu Lallissa 12/2008

  

Viimeistä kertaa yhdessä

 

Näen kunnanisien harmaat päät. Arvaan, miten suuri hetki oli vuosia sitten nousta ensimmäistä kertaa nämä portaat kunnanvaltuustosaliin. Nuori mies, pienestä paikasta sivukylältä. Hyvä suustaan tai kouluja käynyt. Pistetään asialle, kunnantuvalle. Tiedän, miten raskas on askel tuttuja portaita viimeiseen kokoukseen.

 

Yhteiselo on edennyt nelivuotiskausina, leppoisia laivaseminaareja ja vaikeiden päätösten valvottamia öitä. Lapset ovat kasvaneet, ystäviä siirtynyt ajasta ikuisuuteen, avioliittoja solmittu ja purettu. Yksi on kestänyt, suhde kunnan kanssa.

 

Ja nyt - viimeistä kertaa yhdessä. Kun kunnat etsivät oikeaa tietä suurimmassa myllerryksessä sitten tsaarin v.1865 antaman armollisen asetuksen, missä olivat Suuret Johtajat ? Esittelivät tyttöystäviään iltapäivälehdissä. Olisivat jättäneet edes kartan ja kompassin. Kertoneet, miksi yhtäkkiä pitää tehdä päätöksiä, joita vastaan on vuosikymmenet taisteltu, kun jokaisen kuntastrategian kulmakivenä on ollut "kunnan itsenäisyys on turvattava". Vaan löytyi se tie, 2000-luvun kuntarakenne löytää hahmonsa. Yhtä hapuillen ja vastaan pyristellen, kuin 140 vuotta sitten siirryttäessä kirkollisesta pitäjähallinnosta kunnallishallintoon, mutta tästä se lähtee.

 

Sanotaan, että eniten rakkautta tarvitaan siinä, kun vanhempien pitää päästää lapsistaan irti. Mikä määrä kotiseuturakkautta tarvitaankaan, kun pitää päästää irti kokonaisesta kunnasta. Saavat sanottua "kyllä se siitä" vaikka tekisi mieli sanoa "...tana, siittä mittään tu". Ja hiljaa hyväksyvät, sitten, yhtäkkiä ei enää tarvitsekaan purra hammasta, kun pitää sanoa, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu tässä tilanteessa. Uusi aika, uudet kuviot. Jotta parhaiten pärjäisimme.

 

Kaikki tarpeettomiksi julistetut pienten kuntien luottamushenkilöt, kuinka korvaamattoman tarpeellisia he ovatkaan. Nyt on piirretty vasta rajat, sisältö on tehtävä seuraavaksi. Henkisesti vahvoilla tulevat olemaan alueet, joilla kunnallishallinnosta vapautuva aika, energia ja kokemus pystytään kanavoimaan, ei vain metsätöihin, vaan myös yhteisten asioiden hoitoon uudella tavalla.

 

Klo 18.23. Viimeinen nuijankopautus. Olemme lopussa. Ja alussa. Emme ehkä niin alussa kun olivat 140 vuotta sitten ensimmäisessä kuntakokouksessa. Vedenjakajalla kuitenkin.

 

Kakkukahvilla ei ole hautajaistunnelmasta tietoakaan. Vuosi kuntaliitospäätöksestä on jo tehnyt tehtävänsä. Puhuvat tulevaisuudesta, uusista luottamushenkilövalinnoista, uusien kunnallisjärjestöjen kokouksista, joulun vietosta ja koulun rakentamisesta. Katsovat eteenpäin.

 

Toisen kaffekupin paikkeilla huomaan, että taisin löytää ne todelliset suuret johtajat. Nämä takamehtien mekatähret, joille politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja ihminen enemmän kuin jäsenkirjansa väri. Jospa voisin kipinän tätä konstailematonta, sopuisaa viisautta kätkeä ikuisesti sydämeeni, pienten maalaiskuntien itsehallinnon ajan kunniaksi.