Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

ollila_helena_rauma.jpgOlen Helena Ollila, raumalainen kaupunginvaltuutettu, kahden lapsen äiti ja maatilan emäntä Lapin Kuolimaalta, 30 km katulämmityksestä kaakkoon.  

Synnyin juhannuksen alla vuonna 1965 Nurmijärven Klaukkalassa maanviljelijäperheeseen. Olen siis aikoinaan julkisuutta saaneen Nurmijärvi-ilmiön paljasjalkainen asiantuntija!

Osuin ensimmäiseen ikäluokkaan, joka Nurmijärvellä kävi läpi peruskoulun. Omaan yhdeksän vuoden peruskoulu-uraani mahtui kuusi eri koulurakennusta - mukaan lukien seurantalon puffetti - vaikka perheemme ei kertaakaan muuttanut. Jos 70-luvun maaltapaon lähtösatamissa oli omat ongelmansa, aivan helppoa ei ollut vastaanottavassa päässäkään: siinä muuttoaallossa ei mikään suunnittelu, rakentaminen ja kunnallisten palveluiden mitoittaminen pysynyt perässä.

Eipä ihme, että hajasijoitin itseni väljemmille vesille heti peruskoulun päätyttyä ja sen jälkeen en olekaan kirjoilla Nurmijärvellä ollut, joskin säännöllisesti siellä vierailen.

kasvimaa.jpgNurmijärvellä vietetyn lapsuuden jälkeen olen ollut emäntäkoululaisena Tampereella, karjanhoitajana Rääkkylässä, maatalousopiskelijana Kokemäellä, maatalousharjoittelijana ja -lomittajana Kiukaisissa, kauppaopiskelijana ja konttorikonemyyjänä Loimaalla, järjestötyöntekijänä Porissa... kunnes vihdoin parikymmentä vuotta sitten muutin niin sanotusti miehen perässä Lappiin. Kävin Kuolimaalta vielä vuoden töissä Porissa (silloin taisi tosiaan olla polttoaine nykyistä halvempaa!), mutta sitten jäin maatilalle, mieheni synnyinkotiin, töihin.

Kaksikymmentä vuotta työpäivä alkoi aamulypsyllä, tilallamme oli parikymmentä Satamaitoa tuottavaa lehmää. Helmikuussa 2017 lehmät muuttivat uuteen kotiin, nykyaikaiseen robottipihattoon Akaaseen. Edessä on uuden asennon ottaminen, kun maa- ja metsätalous jatkuu ilman karjataloutta. Oman työelämän kautta tulee nyt elettyä todeksi se, että pysyvää on vain muutos.