Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

kolumni Länsi-Suomessa 19.6.2009

Alueen sairaala

 

Monta keskustelua on tämän kevään aikana alkanut pohdinnoilla Rauman sairaalan tulevaisuudesta ja päättynyt vertailemaan satakuntalaisten ja varsinais-suomalaisten luonteiden ominaispiirteitä. Heimoeroista onkin selvästi helpompi muodostaa mielipidettä, kuin 40.000 ihmisen erikoissairaanhoidon järjestämisestä. Murreraja ei kuitenkaan ole ensimmäisiä seikkoja, mikä tule mieleen, kun umpisuoli ilmoittaa leikkaustarpeestaan. Alue tarvitsee sairaalansa ja asukkaat varmuuden siitä, että apua on hädän tullen saatavana.

 

Sen hädän tullen Raumalla toimitaan kahdenlaisen hallinnon alla, vaikka rajaa asiakas ei aina näekään. Perusterveydenhuolto terveyskeskuksineen on kaupungin omalla vastuulla. Se vähän erikoisempi sairaanhoito aluesairaalan puolella taasen on Satakunnan sairaanhoitopiirin tuottamaa. Maakunnan kokoisia erikoissairaanhoidon kuntayhtymiä eli sairaanhoitopiirejä on 20 kpl Suomessa. Kaikki piirit eivät tee kaikkea, vaan eri piireillä on erilaista osaamista ja erikoistumisaloja. Siksi Satakunnan sairaanhoitopiirikin ostaa meille raumalaisille osan palveluista Varsinais-Suomen vastaavalta taholta. Lain mukaan jokaisen kunnan on oltava jäsenenä jossain sairaanhoitopiirissä, mutta suuntautumisen kukin kunta voi ratkaista itse. Piirin vaihtaminen ei ole mikään pieni ilmoitusasia, vaan mahdottoman iso ruljanssi, mitä ei keveistä syistä edes harkita. Alkujärkytyksen jälkeen pidän kuitenkin hyvänä, että myös tämä puoli on otettu tarkasteluun Raumalla. Odotan, että nyt asia tutkitaan sellaisella vakavuudella, ettei siihen heti tarvitse palata ja jossittelu asian ympärillä voidaan tämän jälkeen lopettaa.

 

Hakusessa pitäisi olla ratkaisu, millä ei haaveilla 1970- luvun aluesairaaloiden kulta-ajan paluuta vaan alueen ihmisten turvallisuuden - ja myös turvallisuudentunteen - varmistamista 2010-luvun realiteettien ja kiihtyvän muutostahdin oloissa. Työrauha ja -motivaatiokin tulisi palauttaa sairaalanmäelle.

 

Tilannetta ei suinkaan helpota se, että myös sairaanhoitopiirit ovat muutosten kourissa. Tulevaisuuden malli voi hyvinkin olla ns. miljoonapiiri eli entistä suuremmat väestöpohjat ja alueet, joiden sisällä työnjakoa tarkastellaan.

 

Ruoho ei aina ole aidan takana vihreämpää, vaikka siltä näyttäisikin. Itse muinoin joitakin vuosia Loimaan aluesairaalan nurkalla asuneena en heti turkulaisille lähtisi myöntämään kunniamainintoja aluepoliittisesta osaamisesta. Nykyisin loimaalaiset käväisevät syntymässä Turussa, samat ajan merkit sielläkin. Naapuripiirien toiminnan välillä selvästi kuitenkin on vivahde-eroja, samoin myös johdon sosiaalisissa taidoissa.

 

Sairaanhoidon sotatilan taustalla on tasapainottelu keskittämisen ja hajasijoittamisen välillä. Keskittäminen on tehokas tapa tehdä tulosta - kunnes sen karvas kääntöpuoli osuu omaan nilkkaan, kuten Raumalla nyt on asian laita. Lääkärikoulutuksen voimakas erikoistuminen, yhä kalliimpien ja vaativampien hoitojen lisääntyminen ajaa keskittämään tiettyjä palveluita entistä harvempiin ja entistä suurempiin sairaaloihin. Seutukunnalliset intressit taas ajavat pitämään mahdollisimman paljon erikoissairaanhoitoa lähellä asukkaita. Tätä ristiriitaa on ratkottu eri tavoin eri alueilla, yksi onnistuneimmista lienee valtuustolle keväällä esitelty Forssan malli. Forssan alueella tapahtuva perustasoinen erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto on yhdistetty saman, oman hallinnon alle ja vaativampi hoito ostetaan eri sairaanhoitopiireiltä.

 

Rauman resepti voisi olla myös kolmen kauppa, molempien sairaanhoitopiirien ja kaupungin uudenlainen työnjako. Siksi on viisasta olla lyömättä kantoja tiukasti lukkoon minkään vaihtoehdon taakse, ennen kuin raumalaiset neuvottelijamme ovat selvittäneet, mitä mallit käytännön tasolla tarkoittavat. Sellaisia vastauksia on lupa odottaa kesälomien jälkeen. Toivottavasti tarkoittavat tämän vuoden kesälomia!