Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa 24.8.2009

Jälkilöylyssä

 

Lapin Löylypäivien jälkitunnelmissa olen tullut ajatelleeksi normaalia enemmän suomalaista saunakulttuuria. Erityisesti ymmärrän niitä ulkomaalaisia, jotka eivät sitä ymmärrä. Sehän on ymmärrettävää, että kylmässä ilmastossa haluaa peseytyä hyvin lämmitetyssä tilassa. Sen sijaan vain suomalainen voi ymmärtää sitä, että kaikkinainen sosiaalinen kanssakäyminen sopii saunaan. Tilanne kuin tilanne, oikea vastaus on sauna. Kun kimppu toisilleen tuiki tuntemattomia ihmisiä halutaan tutustuttaa toisiinsa, otetaan vaan vaatteet pois ja mennään muutamaksi tunniksi tilaan, minkä lämpötila on sadan plusasteen paikkeilla. Kyllä muuten tutustuu, jos ei karkuun ehdi.

 

Samasta syystä Rauman uudistuneen kaupunginhallituksen ensimmäinen kokous puoli vuotta sitten päättyi – kaupungintalon viidennen kerroksen saunaan. Maan tavan mukaisesti kuuliaisesti naistensaunassa pesimme pois ripsivärit, suihkutimme suoraksi kiharretut kutrimme ja asettelimme pyrstömme ritirinnan pikkuruisen saunan lauteille. Valmiina löylyttelyyn ja ...pläts. Pläts? Väärä vuorosana kiukaalta! Sähkökiuas oli ollut päällä jo tovin, mutta kiuaskivet eivät olleet lämmenneet lähellekään saunomisen edellyttämiä lukemia. Neiti kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja rouva kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja uppoutuivat yksissä tuumin sähkökaapin sulakkeiden, säätimien ja termostaattien ihmeelliseen maailmaan. Tukka märkänä ja pyyhkeisiin kietoutuneina, uhraamatta ajatustakaan sille, että viereisestä saunasta löytyisi sähkömies, jota voisi huutaa apuun. Palasivat voittajina: joku oli vain kääntänyt termostaatin nollille, kyllä nyt pitäisi lämmetä.

 

Siinäpä sitten istuimme, pikkukaupungin kattojen yllä, kylmässä saunassa odottamassa saunan lämpenemistä, viisi naista neljästä eri puolueesta. Hiljaista tai tylsää lauteilla ei ollut, ja aikanaan kiuaskin osallistui keskusteluun oikealla tavalla, PSSSssshh...

 

Kun vihdoin yhdeksän maissa ajelin kotiinpäin saunanpuhtaana, tunnelma ja ensivaikutelma oli selkeästi erilainen, kuin olisi ollut, jos olisin kotiutunut kuudelta, suoraan viimeisen nuijankopautuksen jälkeen.

 

Paikallispolitiikassa tarvitaan yhteistyötä, suoria puhevälejä ja luottamuspääomaa, jota suomalaisittain kasvatetaan myös saunassa, niin hassua kuin se toisaalta onkin. Toiseen vaakakuppiin tarvitaan samalla tervettä kriittisyyttä sekä asioiden ja toimintatapojen kyseenalaistamista. Vaaka olisi saatava tasapainoon.

 

Kesän vaalirahaotsikoiden ohessa olen itsekin pohtinut saunaseuraa ja saunapuheita myös juridisen jääviyden ja yleisen sopivuuden näkökulmasta. Terveellistä rajankäyntiä, vaikka lopputulemani on enemmän kallistunut sille puolelle, että jos arvostelukykyä ylipäänsä on, se ei haihdu huonelämpötilan noustessa. Enemmän alan olla huolissani siitä, onko arvostelukykyisille ihmisille tulevaisuudessa politiikka vähääkään houkutteleva ajankäyttömuoto.

 

Vaikka korruptionkäryiset, salaliittoteorioita tihkuvat uutiset tuntuvat paikallistason todellisuudessa kuinka vieraille, niiden vaikutukset tuntuvat. Näiden uutisten tunnelmissa pitäisi 1980 – luvulla syntyneiden nuorten kiinnostua yhteisistä asioista eri tasoilla. Ei vain nopeatempoisissa yhdenasianliikkeissä, vaan osallistumaan myös perinteiseen puoluetoimintaan, jonka varaan kunnallinen demokratia rakentuu.

 

Ei ole demokratian voitto, jos kaikki yhteiskunnallinen toiminta alkaa näyttäytyä liki rikollisessa valossa. Minua ei paljon lohduta se, että näyttää naapurinkin sauna palavan.