Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Lallissa 17.9.2009

MediRaumalla kohti kumppanuutta

 

H.J. Nortamon klassikko ”Raumlaissi jaarituksi” ei oikein aukene ulkopuoliselle ilman simultaanitulkkausta. Voin kuvitella, että samanlainen olo on ollut maakunnassa, joka on yrittänyt ymmärtää viimeaikaista keskustelua Rauman aluesairaalan ympärillä.

 

Perimmältään kyse on ikuisesta ristiriidasta toimintojen keskittämisen ja lähipalvelujen säilyttämisen välillä. Kiistaa on käyty vuodesta 1991, jolloin Rauman Aluesairaala lainmuutosten myötä liitettiin osaksi Satakunnan sairaanhoitopiiriä. Tänä aikana RAS:sta on tullut sairaanhoitopiirin johdon näkemyksen mukaan Suomen kattavimmat palvelut tarjoava aluesairaala ja raumalaisen kadunmiehen mielestä tyhjyyttään kumisevat seinät ovat enää jäljellä. Miten näkemykset edes pystyvät olemaan niin kaukana toisistaan?

 

Viimeisin käänne koskee sairaanhoitopiirin suunnitelmia edelleen keskittää kirurgisia toimenpiteitä keskussairaalaan Poriin. Raumalla koettiin, että koska aluesairaalan vuodeosastojen sairaansijoista 85% käyttävät raumalaiset potilaat – joista lasku lähetetään Rauman kaupungille - kaupungin omistajaohjauksella pitäisi olla merkitystä sairaanhoitopiirille.

 

Moni asia nykyaikaisessa lääketieteessä on asiallista keskittää harvoihin yksiköihin, niin talouden kuin potilasturvallisuudenkin vuoksi. Kaikki erikoissairaanhoito ei tähän ryhmään kuitenkaan kuulu. On myös perustason erikoissairaanhoitoa, jolla on suuri merkitys ikääntyvän Suomen yleisissä kansansairauksissa, kuten tuki- ja liikuntaelinsairaudet tai diabetes. Tämän tyyppiset hoidot Raumalla halutaan säilyttää alueellisena lähipalveluna. Ja näitä sairauksia, valitettavasti, 40.000 asukkaan kaupungissa riittää kotitarpeiksi.

 

Asetelma jumitti neuvottelut 8 kuukauden asemasotavaiheeseen: tällä vauhdilla seuraavat kumppanuusneuvottelut ovat ajankohtaiset ennen kuin edelliset saadaan valmiiksi. Se ei täysin näytä 2000-luvun neuvottelukulttuurilta.

 

Tämä kannusti pohtimaan pysyvämpää ratkaisua, jotta muutaman vuoden kuluttua ei jälleen oltaisi samassa pattitilanteessa. Vastaus saattaisi olla forssalaisten koeponnistama malli, satakuntalaistettuna MediRauma. Se olisi uudenlainen työnjako kaupungin ja sairaanhoitopiirin välillä.

 

Kaupunki ottaisi omalle vastuulleen niiden palvelujen järjestämisen, joita piiri ei Raumalla halua ylläpitää. Silloin Raumalla tapahtuvan erikoissairaanhoidon tason ratkaisisi raumalaisen veronmaksajan veronmaksuhalu, eikä neuvottelupöytien vääntö. Samalla ratkeaisi kiinteistöongelma: kun toimia on keskitetty keskussairaalaan, on niille rakennettu uudet tilat Poriin ja vanhat kiinteistöt ovat maakunnassa vajaakäyttöisinä edelleen rasittamassa kuntayhtymän taloutta. Tässä ei kävisi samoin.

 

Malli sisältää valtavan määrän avoimia kysymyksiä ja epävarmuustekijöitä, totta. Siitä huolimatta tämä kannattaa katsoa loppuun, jos näin saadaan edes hiukan avattua maakunnan yhteishenkeä pari vuosikymmentä hiertänyttä umpisolmua. Käsillä on tuoreita mahdollisuuksia.