Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni sanomalehti Länsi-Suomessa 18.3.2011

Pieni piikki

Känny oikealle. Olet saapunut päämäärään. Navigaattorin pulina auttaa pitämään ajatukset kasassa. Ajatukset ovat niin kurittomia, karkaavat omille teilleen heti, jos niistä ei pidä tiukasti kiinni. Pyrkivät pois Helsingin lumisilta kaduilta, kauas lapsuuden kesiin, heinäpellolle isoveljen kanssa.

 

Teho-osasto on Meilahden 15-kerroksisen tornisairaalan pohjalla. Katselen veljeni verta, joka virtaa kaulalta pikkurillin vahvuista kirkasta muoviletkua pitkin Ecmo-koneeseen sängyn vierelle ja palaa hapetettuna toista putkea takaisin kaulalle.

 

Olisi se sikapiikki aikanaan ollut tarjolla. Vaan eihän sitä edeltä käsin pystynyt ymmärtämään, miltä kaikelta se pieni piikki olisi voinut varjella.

 

xxx

 

Tarkalleen ei tiedetä, miksi sikainfluenssa on toisilla kuin tavallinen flunssa, toisilla äkäinen influenssa. Ja miksi pieni osa sairastuneista saa äärivakavan muodon, missä H1N1-virus aiheuttaa vaikean keuhkokudoksen tulehduksen. Keuhkojen toimintakyvyn menetys johtaa hapen puutteeseen, joka taas johtaa potilaan kuolemaan, mikäli aggressiivista tehohoitoa ei saada riittävän nopeasti.

 

Joukkorokotuksilla tähdättiin näiden vakavien tapauksien minimoimiseen. Jotta hengittämiseen kykenemättömiä potilaita ei olisi enemmän, kuin valtakunnassa on hengityskoneita. Jotta ihmishenkiä menetettäisiin mahdollisimman vähän.

 

Lääkäreillä alkaa tämän ja viime talven perusteella olla jo hyvin kokemusta näistä potilaista. Avoimia kysymyksiä on silti edelleen paljon. Sitäkään ei tiedetä, miksi monet vakavasti sairastuneista ovat miehiä, vieläpä ennestään varsin terveitä. Miehiä parhaassa iässä ja elämän voimassa, eihän sellaisten pitäisi kuulua mihinkään riskiryhmään.

 

Maailmalla, missä rokotuskattavuus on heikompi kuin Suomessa, on tehohoitoon päätyneitäkin enemmän. Näiden tilastojen valossa tiedetään, että keuhkojen oma toimintakyky voi palautua ja usein palautuukin taudin hellittäessä. Keuhkokoneella hoidetuista enemmistö selviää hengissä, mutta tehohoitojaksot ovat huomattavan pitkiä, jopa 30-60 vuorokautta. Keuhkonsiirtoihinkin on päädytty. Valitettavasti kaikkia ei edes nykyaikainen lääketiede pysty pelastamaan.

 

xxx

 

Talven julkisessa keskustelussa on ruodittu rokotusten riskejä. Riskitekijöitä kiistatta on. Hyvä, että nekin tulevat tietoisuuteen. Mutta eihän sitä varten koko kansallista rokotusohjelmaa tarvitse kyseenalaistaa ja romuttaa!

 

Tämä valistustyö on tiedotusvälineissä ollut jo niin perusteellista, että asetelma on kääntymässä päälaelleen, valkoinen muuttuu mustaksi. Ennen vaara oli tauti, kenties tappavalla tai vammauttavalla jälkitaudilla höystettynä. Turva oli rokotus. Nyt uhaksi koetaankin rokotus. Kukaan ei enää tunnu muistavan, mitä riskejä liittyy rokotuksen ottamatta jättämiseen, minkälaisia ne tarttuvat taudit todellisuudessa ovat, joita rokotuksin vastustetaan.

 

Railakkaiden otsikoiden ja nettikeskustelujen perusteella neuvolaikäisten lasten äidit tekevät nyt lastensa puolesta riskianalyysiä. Trendikkäästi jättävät neuvolan tarjoamat rokotteet neuvolan tädin kaappeihin. Kiitos ei meille noita, ajattelen lapseni parasta. Tästä seuraa se, että näistä äideistä joku joutuu teho-osaston omaistenhuoneessa, toivon ja epätoivon vuoristoradalla, silmäkkäin sen totuuden kanssa, että se oli juuri hänen lapsensa, joka olisi rokotussuojan tarvinnut.