Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

 Kolumni Länsi-Suomessa 14.9.

Totta kai!

Pääsin taannoin kuulemaan tulevaisuusguruksi tituleeratun professori Alf Rehnin luentoa. Kaksi tuntia, eikä ainuttakaan PowerPoint -esitystä, ainoastaan tarinoita. Ilmeisesti kaikki vanha tulee aina uudelleen muotiin: ihmiskunnan ikiaikainen keino perimätiedon siirtämiseen on ollut tarinointi nuotiopiirissä.

Kovin osuva oli tarina professorista itsestään lehtihaastattelussa. Juttua oli tehty tulevaisuuden työelämästä ja opiskelusta. Lopulta toimittaja oli kysynyt, mahtaako tulevaisuudessa enää kauppakorkeakoulujakaan olla? Ja professori oli vastannut empimättä, että totta kai on. Totta kai? Mies, jolle on vuosikausia maksettu (melko paljon) siitä, että hän opettaa muita kyseenalaistamaan kaiken ja katsomaan tulevaisuutta uudesta näkökulmasta, yllättää itsensä pitämästä omaa maailmaansa, ammattitaitoaan ja työpaikkaansa korvaamattomana itsestäänselvyytenä, nyt ja tulevaisuudessa.

Sellaisiahan me ihmiset taidamme olla. Tiedämme miten muiden pitäisi elää, mutta meitä ei tartte tulla neuvomaan. Haluamme betonoida oman maailmamme, jossa olemme tarpeellisia tällaisina, turvallisen muuttumattomaksi. Mehän teemme aina kaiken ainoalla oikealla tavalla, totta kai.

Entäpä jos kuntakriteerien satunnaisgeneraattori olisikin arponut vahvaksi peruskunnaksi kasitien varren Raumalta Poriin? Porilaiset tulisivat kanaalikaupunkiin kuntaliitosneuvotteluihin, tietoisina siitä, että jos eivät raumalaiset nyt ymmärtäisi omaa parastaan, valtiovallalta löytyisi peukaloruuvi, jolla laitetaan ymmärtämään. Ihmettelisivät puoliääneen mitä kaupungintalokorttelin kiinteistölle pitäisi tehdä, kun hallinto on, tottakai, järkevää keskittää Poriin. Löytäisikö kansalaisopisto tiloille jotain käyttöä vai kävisivätkö turhat toimistot kenties Satakunnan Museon varastoksi?

Minkälaisia puheenvuoroja silloin Rauman valtuustossa käytettäisiin? Mikä olisi kaupungin virkamiesten sorvaaman virallisen lausunnon sisältö? Ehkä kannettaisiin huolta etääntyvistä palveluista ja kapenevista vaikutusmahdollisuuksista. Kenties murehdittaisiin väheneviä hallinnon työpaikkoja ja kyseltäisiin alueen yleisen hiipuvan vetovoiman perään.

Se on ainakin varmaa, että torikahveilla Öystin nurkalla sanottaisiin suippokorvien luotettavuudesta kaikki se, mitä Eurajoen markkinoilla sanottiin raumalaisista. Lopulta kaivettaisiin H. J. Nortamo haudastaan puolustamaan vahvaa ja omaleimaista paikallisidentiteettiä, jonka porilaiset, tiäksää, juuri olisivat murentamassa. Joka tässä kohdin väittää, että ME kyllä ottaisimme yhdistymisen järkevänä mahdollisuutena ja olisimme vaikuttuneita valtiovarainministeriön laskelmista, ei ole aivan rehellinen.

Todellisuudessa kuntarakennelakia valmistelevan työryhmän esitys pitää Rauman seudun tarkastelun lähtökohtana kolmea toiminnallista aluetta, Raumaa, Pyhäjärviseutua ja Vakka-Suomea. Tulevan talven käsittelyissä tarvitaan kykyä ymmärtää paitsi tilastomatematiikkaa, myös ihmistä. Erityisesti seudun veturin kuuluu katsoa alueen kokonaisetua ja siirtää syrjään omien läänitysten maksimointi. Minusta mahdollisimman toimiva on parempi tavoite, kuin mahdollisimman suuri.

Kuntarajoja tärkeämpää on, mitä rajojen sisällä tehdään. Viime ajat kunnalliselämässä on keskitytty niin tomerasti pelkkiin rajoihin, että muu toiminnan kehittäminen on jäänyt vähän vasemmalla kädellä tehtäväksi.

Pienissä kunnissa kehittämismotivaatiota jyrsii epävarmuus koko kunnan olemassaolosta jatkossa. Isoissa taas on mahdollista tuudittautua harhaan, että kuntakoon suurentaminen on lääke kaikkiin vaivoihin. Ei tarvitse kohdata kysymystä, miksi väki vähenee, kun kuntaliitos hoitaa tilastot kauniiksi ja olemme taas niin ja niin monen suurimman kunnan joukossa. Muutoksen tarve on tuolla noilla muilla, mehän teemme aina kaiken ainoalla oikealla tavalla, totta kai.