Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa 16.1.2013

Tapanin opetuksia

Viime vuonna näihin aikoihin toivuttiin Tapani-myrskyn jäljistä.  Itse muistan tuon tapaninpäivän taatusti lopun ikääni. Vahvimmin mieleen jäi, ei vain sähköjen puuttuminen, vaan erityisesti sähkökatkon pitkittymisestä johtunut yhteyksien katkeaminen ulkomaailmaan.  Kun linkkimastojen varavoima loppui, loppui netin ja matkapuhelinten toiminta kokonaan, vaikka laitteiden akuissa olisi virtaa vielä ollutkin. Eikä lankapuhelintenkaan toiminta kehuttavissa kantimissa ollut.

Pyrstöni ympärille ilmestyi kummasti se kuuluisa kylmä rinki, kun alkoi valjeta, ettei sähköttömään kylään voi esim. soittaa palokuntaa. Kylään, jossa joka pirttiä valaistaan kynttilöillä ja lämmitetään mitä mielikuvituksellisimmilla tilapäisratkaisuilla. Eikä voi soittaa ambulanssiakaan. Kylään, jossa sikin sokin teille ja pihoille kaatuneita puita raivaillaan pois moottorisahalla.  Yhteydet voivat olla toisinaan sananmukaisesti elintärkeitä.

Joskus olen ihmetellyt, mitä tekemistä kunnilla on sähköyhtiöiden omistamisessa. En ihmettele enää. Ihan kerta opetuksesta meni jakeluun, että energian saannissa puhutaan yhteiskunnan kannalta aivan keskeisestä turvallisuustekijästä. Siksi myös omistajilla on oltava muitakin intressejä turvattavana kuin voiton maksimoiminen. Ei ehkä ole aivan sattumaa, että näillä seuduilla paikalliset yhtiöt selvisivät tilanteen normalisoimisesta suurta pörssiyhtiötä paremmin.

Kaikille osapuolille jäi Tapanin myrskystä paljon opiksi otettavaa.  Vahinkojen mittakaava oli niin massiivinen, ettei siihen mikään normaali miehitys pystynyt vastaamaan. Silti vapaaehtoisetkin saivat pääosin seisoa tumput suorina, koska toimivaa mallia aputyövoiman hyödyntämisestä ei ole olemassa. Ei ole, kun ei ole ennen tarvittu. Sähkö ja myrskytuhometsä ovat sellainen yhdistelmä, ettei sinne ketä vaan ja miten vaan voi päästää.  Jotta ei  pian tarvittaisi väkeä pelastamaan sähköiskun kärventämiä tai metsään eksyneitä vapaaehtoisia.

Rauman alueelle sähköä toimittavilla Rauman Energialla ja Vakka-Suomen Voimalla on vireillä pilotti, jonka luulisi olevan aivan valtakunnallisestikin kiinnostava hanke.  Tarkoitus on kartoittaa, voisiko hirvenmetsästysporukoita käyttää yhtiöiden omien työntekijöiden apuna paikallistamassa myrskytuhoja maastossa. Hirviä ja pitkiä ilmajohtolinjojahan tunnetusti esiintyy samoilla seuduilla, ruutukaava-alueella molempia on vähemmän.  Vikapartioinnissa tarpeellista aineellista ja aineetonta pääomaa hirviporukoilla on jo valmiiksi. On paikallistuntemusta ja luonnossa liikkumisen rutiinia, yhteydenpitoon soveltuvat radiopuhelinjärjestelmät ja GPS-paikantimet sekä normaalia maastokelpoisempaa ajoneuvokantaa.  Vähäinen apu ei ole sekään, että johtamisjärjestelmä on valmiina ja jahtipäällikön ohjeita on jo totuttu noudattamaan.

Mikäli sähköyhtiöt ja metsästäjät löytävät yhteisen näkemyksen hankkeeseen, on vielä monta selvitettävää asiaa. Alkaen vastuu- ja työturvallisuuskysymyksistä ja päättyen tarvittavan koulutuksen sisältöön.

Lähtökohta kuuluu olla, että yhtiöt kantavat itse vastuun siitä, että sähkön toimitusvarmuus säilyy poikkeuksellisissakin sääolosuhteissa. Vuoden kuluessa maakaapelointi on edennyt ja verkkotekniikkaa on kehitetty niin, että avolinjoissa ongelma saadaan rajattua mahdollisimman pienelle alueelle, eikä yksi linjoille kaatunut puu pimennä puolta pitäjää.

Helpottavaa on tietää, että samaan aikaan kehitteillä on myös ”suunnitelma B”.  Se, miten poikkeustilasta normaalitilaan palaaminen käy kaikilla alueilla mahdollisimman nopeasti, jos taas tapahtuu jotain sellaista, mitä tilastollisesti ottaen ei oikeastaan ollenkaan pitäisi tapahtua