Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa toukokuussa 2013

Sotepakolaisia

Tunnustan, että olen melko vakaumuksellinen julkisten terveyspalvelujen käyttäjä. Suomalaisen kansanterveystyön perusajatus on, että varallisuuteen ja asuinpaikkaan katsomatta jokaisen kansalaisen henki ja terveys ovat yhtä arvokkaita ja niistä kuuluu huolehtia yhteisvastuullisesti. Minusta se vaan on niin hieno periaate, että siitä kannattaa pitää kiinni. Tällaisesta järjestelmästä ei suurin osa maailman ihmisistä osaisi edes nähdä unta.

Käyttäjäkokemukseni julkisesta terveydenhuollosta ovat selvästi paremmat, kuin mielikuva niistä on ystävilläni, jotka todellisuudessa eivät vuosiin ole terveyskeskuksen ovea avanneet, vaan käyttävät yksityisiä palveluita.

Vuoden vaihteessa yksityinen sairauskuluvakuutus oli maassamme jo yli 900.000 kansalaisella ja suosio jatkaa kasvuaan. Jos vielä vuosikymmen sitten tyypillisesti vakuutettiin syntymätön vauva vakavien sairauksien varalta, nyt uudet vakuutuksenottajat ovat terveitä aikuisia ja lapsena vakuutetut  jatkavat vakuutuksiaan täysi-ikäisinä. Tottumus on toinen luonto.

Valinnanvapaus on hyvä asia, myös terveydenhuollossa. Joukkopako julkisen terveydenhuollon helmoista ei sen sijaan ole aivan ongelmaton juttu. Siihen sisältyy monia kiusauksia. Kuntapäättäjälle tulee kiusaus olla enää edes tavoittelematta kattavia palveluita, jos kasvava osa väestöstä on valmis omalla kustannuksellaan väistämään jonottamisen. Kuka pitää meteliä maan hiljaisten puolesta, kun vaativin väestön osa hakeutuu muualle hoitoon?

Oman vakuutuksen ottaneelle veronmaksajalle taas tulee kiusaus kysyä, miksi hänen kuuluu maksaa veroja palveluista, joita hän ei edes käytä.  Ja kyllä, löytyy järjestelmän sisältä niitäkin, joille tulee kiusaus huomata, että sopivan kankea palvelu ja pitkä jono toisaalla takaa sopivan lisäansiolähteen toisaalla. Lopulta sotesankarille, julkisen terveydenhuollon työntekijälle, tulee kiusaus antaa juuri niin kehnoa palvelua, kuin tekstaripalstojen yleinen mielipide väittää. Vielä nämä uhkakuvat eivät ole totta.

Liki miljoona suomalaista äänestää rahapussillaan ja antaa epäluottamuslauseen julkista terveydenhuoltoamme kohtaan.  Se on vahva viesti siitä, että kaikki ei ole kohdallaan.  On syytä tunnustaa, että kaikilta osin järjestelmämme ei vastaa tämän päivän kiireistä elämänrytmiä eikä nykyajan ihmisten palvelukäsityksiä.  Sosiaali- ja terveyssektorimme tarvitsee kunnianpalautusta. Kipeästi kaipaamme sote-uudistusta.

Sääli, että nyt esitellyn sote-uudistuksen tavoitteet liittyivät enemmän kuntaliitosten vauhdittamiseen ja vähemmän lääkärinvastaanotolle pääsemisen vauhdittamiseen.  Sote-uudistus kierrättää ministereitä, työryhmiä ja hallintohimmeleitä. Sillä aikaa kansalainen ihmettelee, mikä muuttuu, vai muuttuuko mikään ja missä ne meikäläisen vaivat jatkossa oikein hoidetaan.

Muutaman seuraavan vuoden ajan tulemme arvuuttelemaan, mitä työryhmien syövereissä oikeastaan sovittiin, miten se lain muotoon kirjoitetaan, saatikka käytännössä toteutetaan.  Mitä kauemmin tämä kestää ja mitä enemmän julkisesta terveydenhuollosta ulospäin näyttäytyvä kuva laittaa kysymään, onko tämä homma enää oikein kenenkään hanskassa, sitä paremmin yksityiset sairauskuluvakuutukset käyvät kaupaksi.  Olemme kiihtyvää vauhtia matkalla kohti kahden kastin palveluita