Nyt mielessä

27.8.2017Uusi kaupunginhallitusLue lisää »9.4.2017VaalipäiväLue lisää »7.4.2017HenkilöstöjuhlassaLue lisää »
Share |

Kolumni Länsi-Suomessa heinäkuussa 2013

Siiri ja Antti

Tiedättehän sen lempeän hymyn, millä isovanhemmat höystävät puhettaan lapsenlapsistaan? Juuri sellainen ilme nousi sukulaismiehen silmiin, kun hän kertoi, kuinka Siiri oli ollut kesälomalla papan luona yksin yökylässä. Pappa sanoo, että papan luona on papan säännöt. Niillä säännöillä voi vaikka juoda kupin kahvia yhdessä, mutta siitä ei siten kerrota äidille mitään.

Hänestä tuli pappa pitkän odotuksen päätteeksi, kun pikkuinen tyttärentytär Siiri tuli vihdoin hänenkin elämäänsä ja mullisti hiukan kaikkea, niin kuin lapsilla on tapana. Yhtä pitkän odotuksen jälkeen perheeseen liittyi vielä Antti-poika, vaikka toivo pikkusisaruksesta oli jo ollut vähällä kokonaan sammua.

Nyt Siiri on jo kymmenvuotias pitkä ja hoikka tyttö, reipas koululainen ja aktiivinen harrastaja. Antti on kohta neljän, puhua pälpättää taukoamatta ja ihailee isosiskoaan yli kaiken. Varmasti seuraisi tätä joka paikkaan, mutta Siirin huoneen ovella on iso lappu ”ANTILTA PÄÄSY KIELLETTY”. Eihän Antti tietenkään osaa lukea, mutta sen hän ymmärtää, että joskus siskon pitää antaa olla rauhassa. Siltikin tekisi mieli huoneeseen hiukan kurkistaa…

Siirin mielestä pikkuveli on aika ihana – mutta välillä tekee hyvää päästä lomalle veljestä. Sellaista se on, lapsiperheen arki. Rakkautta ja ryppyjä rakkaudessa.

xxxx

Arvellaan, että Siiri olisi ollut kuukauden ikäinen, kun hänen koppansa jätettiin vilkasliikenteiseen risteykseen Pekingissä. Ohi kulkenut nainen korjasi siitä lapsen mukaansa ja vei lastenkotiin, parinsadan kohtalotoverinsa joukkoon. Siiri oli kaksivuotias, kun hänen vanhempansa hakivat hänet kotiin. Ehkä hänen ensimmäiset vanhempansa halusivat pojan, ehkä syy oli jokin muu. Emme saa sitä koskaan tietää.

Kun Antti syntyi eteläkiinalaisen pikkukaupungin sairaalassa, hänellä todettiin synnynnäinen poikkeama, joka vaatisi välittömästi suuren leikkauksen. Pojan vanhemmat poistuivat sairaalasta, eivätkä koskaan palanneet takaisin. Lapsi tarvitsi vielä paljon hoitoja ja kuntoutusta. Leikkaukset onnistuivat hyvin ja nyt vaivasta muistuttaa enää suuri arpi, joka ulottuu yli pikkuisen vatsan. Antti oli melkein kolmen vanha, kun hänen vanhempansa ja isosiskonsa hakivat hänet kotiin. Ehkä hänen ensimmäiset vanhempansa halusivat terveen lapsen, ehkä syy oli jokin muu. Emme saa sitä koskaan tietää.

xxxx

Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 Suomessa adoptoitiin 346 alle 10-vuotiasta lasta. Jokaisen tilastonumeron takana on elävä ihminen ja erilainen tarina, joka koskettaa adoptoidun lapsen lisäksi koko perhettä ja sukua.

Adoptoiduista lapsista alle puolen syntymäpaikka oli Suomessa. Näin, vaikka kotimaisen adoption tilastoja nostavat niin sanotut perheen sisäiset adoptiot, joissa adoptoidaan sukulainen tai puolison lapsi. Perheen ulkopuolelle vierasadoptioon annetaan vuosittain vain muutamia kymmeniä suomalaislapsia. Lastensuojelusta ja huostaanotoista kertovaan julkiseen keskusteluun nähden määrät ovat hämmästyttävän pieniä. Sijaisperheistä Suomessa on jatkuva pula ja samaan aikaan adoptiohakijoita on jonossa odottamassa adoptoitavaa lasta.

Kansainvälisen adoption historia on Suomessa melko nuorta, tätä kautta Suomeen on tullut kaikkiaan vain noin 4.000 lasta, näistäkin vasta harva on ehtinyt varttua täysi-ikäiseksi. Aikojen saatossa suomalaislapsia onkin annettu adoptioon ulkomaille selvästi enemmän, kuin ulkomaisia lapsia on adoptoitu Suomeen päin. Sotalapset ovat yksi selitys, mutta vain osa: olot Suomessa olivat vielä 1950-luvulla kovin toisenlaiset kuin nyt!

Adoptioprosessin lähtökohta on lapsen etu. Tärkeintä ei ole etsiä perheelle lasta, vaan lastensuojelua tarvitsevalle lapselle sopivaa perhettä. Oikein. Mutta. Kotimaassa adoptioon tarjottavia lapsia ei juurikaan ole ja kansainvälinen adoptio on pitkä ja mutkikas savotta. Jopa 6 vuoden mittainen odotusaika karsii paljon sopivia vanhempia pois. Onko tämä kenenkään etu?

Maailmassa on liian paljon lapsia vailla kotia. Maailmassa on myös paljon koteja, joihin lapsi olisi kovin tervetullut ja rakastettu. On se kumma, ettei näiden kahden ryhmän kohtaaminen paremmin onnistu.